Kolmannen sukupolven Corolla nimettiin Suomen markkinoilla isoksi Corollaksi, sillä pienempää edeltävän korimallin Corollaa myytiin sen rinnalla aina vuoteen 1978 saakka, vaikka sen valmistus oli päättynyt melko pian uuden mallin tuotannon alettua.
Uuden mallin perusrakenne oli edeltäjästä tuttu; tutut moottoriperheet ja takaveto lehtijousitetulla jäykällä taka-akselilla.
Japanilaiseen tapaan muutettiin vain se mikä oli tarpeen ja strategia toimi. Edeltäjien Corollalle luoman varman ja pieniruokaisen auton maineen turvin kolmoskorista valmistettiin ympäri maailman lukuisilla eri tekniikka- ja korivaihtoehdoilla ja myynti oli miljoonaluokkaa. Vuoden 1973 energiakriisin jälkimainingeissa se saavutti hyvän suosion myös USA:ssa.
Muotoilu oli pikku-Corollan tavoin amerikkalaishenkinen. Mitat kasvoivat hieman, mutta silti Iso-Corolla oli eurooppalaisille aikuisille pieni auto. Niin olivat kyllä muutkin aikakauden perusautot, vaikkapa Datsun 120Y, Ford Escort Mk2 ja Opel Kadett C.
Eteen kyllä mahtui kohtalaisesti, vaikka leveyssuunnassa ei ylimääräistä tilaa ollutkaan. Autossa istuttiin melko matalalla ja kaikki hallintalaitteet olivat kevytkäyttöisiä, aikalaisista japanilaisautoista tuttu seikka.
Suomessa edulliseksi perheautoksi markkinoitiin lähinnä porrasperäistä sedania ja farmaria. Esitteissä oli mukana linjakas HT-laseilla varustettua Coupe ja sitäkin myytiin verrattain hyvin.
Edes nelioviseen Corollaan ei ole helppo mennä ja mahtua, koska oviaukko on kapea ja ovi ei aukea suureen kulmaan.
Luotettavassa maineessa ollut Corolla oli myyntimenestys.
Moottorina yleisin oli 1,2 litran K-moottori. Neljännen korimallin edelleen takavetoinen Corolla korvasi ison Corollan markkinoillamme vuonna 1979, mutta vanhan mallin valmistus jatkui maailmalla vuoteen 1981.
Varaosina koko auto
Kuvien sinapinkeltainen 1200-kuutioisella K-moottorilla varustettu auto on vuodelta 1978.
Nykyinen omistaja Kyösti Haili osti sen hyväkuntoisena vuonna 1998 ja se maalautettiin seuraavana vuonna. Sillä ajettiin satunnaisesti kymmenkunta vuotta.
Kolmisen vuotta sitten vanhoja ajoneuvoja keräilevä Kyösti päätti kunnostaa siitä harrasteajoneuvon. Työn huolellisuutta kuvannee se, että maassamme harvinaisemman neliovisen mallin juuri kyseisen mallivuoden verhoilulla olevan ehjän takaistuimen saamiseksi piti ostaa kokonainen varaosa-auto ja sekin pitkän matkan päästä.
1,2 litran K-moottori on aikalaisekseen pienikokoinen. Se vaikuttaa olevan selkeämuotoisessa konehuoneessa kaukana alhaalla. Isommalla 1,6 litran T-moottorilla varustettuja autoja myytiin vähemmän.
