Poliisitarkastaja Heikki Ihalainen kertoo, että valtakunnassa on tällä hetkellä runsaat sata automaattisesti toimivaa nopeusvalvontakameraa ja noin 930 tolppaa nopeusantureineen, joihin liikuteltavat kamerat voidaan asentaa.
Ihalaisen mukaan automaattisten valvontakameroiden määrä on pysynyt melko vakaana viimeiset pari vuotta. Pääosa Suomen vilkkaimmissa ja ennen kaikkea vaarallisimmista tieosuuksista on kameravalvonnan piirissä. Kameroita on myös eräissä kaupungeissa.
- Merkittäviä puutteita on vielä lähinnä pääkaupunkiseudulla Kehä I:llä ja Keski-Suomessa Nelostiellä, Heikki Ihalainen kertoo.
- Näihin valvonta ulotetaan, jos vain sitä varten saadaan määrärahat.
Suomi on jaettu seitsemään alueeseen, joissa jokaisessa on oma liikenneturvallisuuskeskus. Keskukset ovat osa poliisivoimia. Keskusten johto päättää itsenäisesti, mihin automaattiset valvontakamerat sijoitetaan kulloisenkin tarpeen mukaisesti.
Liikenneturvallisuuskeskuksilla on käytössään myös valvonta-autoja, joissa on niin ikään kameravarustus. Esimerkiksi Helsingin keskuksella autoja on neljä kappaletta.
Käytännössä valvonta-autot hoitavat isoksi osaksi kiinteiden kameroiden siirtämisen ja tietojen keräämisen niiltä.
Sivarit apuna
Tolppien kuvaamat nopeudenylitykset käsitellään liikenneturvallisuuskeskuksissa. Jokainen kuva käydään läpi. Automatiikkaa ei ole käytössä, mutta kuvankäsittelyssä viranomaisten apuna ovat siviilipalvelusmiehet, joita kussakin keskuksessa on tällä hetkellä yksi.
Katso taulukko täällä!
- He on taitavia nuoria miehiä, jotka osaavat tietotekniikka-asioita. He ovat merkittäväksi avuksi, Ihalainen sanoo.
Sivari ei sakkolappua kenenkään kotiin lähetä.
- Poliisiviranomainen tekee kaikki päätökset. Jo laki edellyttää sitä.
Ihalaisen mukaan pääosa kuvamateriaalista on erittäin selkeää. Rekisteritunnus saadaan moottoripyöriä lukuun ottamatta lähes aina selville.
- Tietenkin on säätyyppejä, jolloin tunnus on tavallista vaikeammin luettavissa.
Käytäntö ei laki
Ajoneuvon haltija tai omistaja saa tunnuksen perusteella kirjeen, jossa häneltä tiedustellaan valvontalaitteen kuvaaman ajoneuvon kuljettajaa. Kun auton haltija vastaa kirjeeseen, siirtää liikenneturvallisuuskeskus tutkinnan kuljettajan kotipaikan poliisille.
Kuljettajalle on luvassa postia.
Jos ylinopeus on pienehkö, enintään 7-11 kilometriä tunnissa yli suurimman sallitun, saa kuljettaja kirjallisen huomautuksen.
Jos nopeuden ylitys on tätä suurempi, tulee postissa rikesakko.
Ja mikäli nopeus on vieläkin suurempi eli yli 20 km/h yli sallitun, on seurauksena päiväsakko.
Huomautuksen ja rikesakon rajaa ei ole lakiin kirjattu. 7-11 km/h:n rajanopeus on vain käytäntö. Periaatteessa kaikki ylinopeudet ovat laittomia.
Valvonta purrut
Automaattisten valvontakameroiden kuvien perusteella poliisi jakaa vuosittain yli 400000 seuraamusta.
Näistä noin puolet on kirjallisia huomautuksia. Rikesakkoja on vajaa 200000 kappaletta ja rangaistusvaatimuksia eli käytännössä yleensä päiväsakkoja vajaat 20000 kappaletta.
Varsinainen kaahaaminen automaattivalvotuilla teillä on vähentynyt viimeisten viiden vuoden aikana, sillä rangaistusvaatimusten määrä on selvässä laskussa. Vuonna 2007 rangaistusvaatimuksia annettiin 12080, vuonna 2008 yhteensä 29548, vuonna 2009 yhteensä 25802, vuonna 2010 yhteensä 14525 ja vuonna 2011 yhteensä 16306.
