Hollantilainen DAF valmisti portaattomalla variaattorivaihteistolla varustettuja pikkuautoja vuodesta 1959.
Rakenne tehosti pienimoottorisen ajokin suorituskykyä kaupunkiliikenteessä, moottorin kierrokset pysyivät koko ajan tehokkaalla alueella.
Kääntöpuolena oli suurempi kulutus ja hihnojen vuosittainen huoltotarve. Voimansiirto vaati myös paljon tilaa takavetoisen auton lattian alla.
Vuonna 1972 DAF esitteli käytännöllisen näppärän 66-mallin.
Se oli pieni auto, varsinkin akseliväliltään ja leveydeltään.
Sedan ja farmarimallien kulmikas muotoilu tarjosi kuitenkin kokoon nähden toimivat tilat.
Mallisto tarvitsi myös kupeen kilpailijoiden tavoin. Takaa uhrattu matkustamon pääntila muutti muotoilun vauhdikkaaksi.
Moottoreina olivat Renault-pohjaiset 1,1- ja 1.0- litraiset neloset teholtaan 47-55 hv.
Takajousitus oli De-Dion tyyppinen lehtijousilla, mikä antoi tasaisen painonjakautuman kanssa jäykkäakselisia kilpailjoita paremman pidon.
Ja sitten tuli Volvo 66
Volvo tarvitsi 70-luvulla energiakriisin tunnelmissa mallistoonsa nopeasti pienempiä autoja.
Ratkaisu oli ostaa DAF:n henkilöautotuotanto. Loppukesästä 1975 malli nimettiin Volvo 66:ksi ja Coupé jäi pois mallistosta.
Merkin turvallisuusimagon mukaan oviin lisättiin kylkikolarisuojat, puskurit kasvoivat ja istuimet saivat Volvomaiset tikapuu-niskatuet.
Malli sai lempinimen Rem-Johan. Hieman isompi teknisesti samankaltainen Volvo 340 tuli myyntiin 1976. Volvo 66:sen tuotanto jatkui rinnalla vuoteen 1980.
Pohjoismaihin myydyissä autoissa oli valonpesimet.
Volvo 66 farmari Vääksyn Mobilisti-illassa 2011. Sen muotoilu on käytännöllistä, mutta ei kaunista.
Keltainen museokupee
DAF 66 Coupe on parasta Marathon-mallia vuodelta 1975.
Varusteluun kuuluvat korkeaselkänojaiset istuimet, keskikonsoli, kylkiraita ja leveämmät 4,5" vanteet.
Omistaja Pekka Lehtiö osti sen toistakymmentä vuotta sitten Ruotsista.
Hän sai kaverin kyydissä jo nuorena kolarissa niskanikamavaurion. Kädet kuitenkin onneksi kuntoutuivat ja niinpä Pekka on pystynyt harrastamaan mm. autourheilua. Hän on ensimmäinen, joka aikanaan 70-luvulla on saanut AKK:lta luvan ajaa rallia käsihallintalaitteilla.
Pekka on kunnostanut Coupén hienoon nykyasuunsa pääasiassa itse, kummityttö on joskus ollut apuna ojentamassa työkaluja.
Pyörätuolissa olevan miehen on kehitettävä erikoisia työmenetelmiä, mutta sitkeydellään ja positiiviisella asenteellaan hän on voittanut esteet.
Maalaus ja istuinten verhoilu oli teetettävä muualla. Pekalla on toinenkin 66, punainen Coupé kilpuri vuodelta 1974, jolla hän ajaa silloin tällöin Historic-rallia ja -rallisprinttiä.
Siinäkin on variaattorivaihteisto, Pekan kilpakäyttöön hienosäätämänä. Tekniikka on tehtävä itse, on hän mottonsa.
Coupé-malli on linjakas verrattuna sedan- ja farmari-malleihin. Kattolinjan muutos tekee muodoille paljon.
Moottoritila on täynnä. Jossain kaiken seassa on Renault-pohjainen 1,3 litran rivinelonen.
