Kamerapohjaiset kaistavahdit, etäisyyksiä valvojat tutkat, automaattijarrutukset, kuolleen kulman vahdit ja peruutusavustimet helpottavat kaikkien autoilijoiden ajoja, mutta erityisesti ikäkuljettajat voivat niistä hyötyä.
Accident Analysis and Prevention -nettisivuilla julkaistun tutkimuksen mukaan vanhukset havaitsevat esimerkiksi jalankulkijat puolet pienemmällä todennäköisyydellä kuin nuoret kuskit. Nykyautoissa yleistyneet törmäysvaroittimet voivat olla vanhukselle tärkeä lisäturva.
Lisäksi vanhukset reagoivat nuoria hitaammin näkemäänsä kuten tielle ilmestyneisiin esteisiin. Nykyautojen törmäyksiä estävät automaattijarrutukset olisivat täsmälääke tähän ongelmaan.
Tutkimuksen mukaan vanhusten näkökenttä on kapeampi kuin nuorilla, mikä voi vaikeuttaa esimerkiksi kaistanvaihtoa. Nykyautoissa yleistynyt kuolleen kulman varoitin osaisi varoittaa ikäkuskia vierelle hiipineestä autosta kaistanvaihdossa.
Iäkkäät kuljettajat tunnistavat yleensä iän tuomat rajoitteensa. Juuri tämän takia iäkkäät kuljettajat saattavat ajaa muuta liikennettä ärsyttävästi alle nopeusrajoituksen tai ylipäätään liioitellun rauhallisesti.
Auton älykkäät ajojärjestelmät auttaisivat, jos niitä käytettäisiin. Usein kuitenkin nimenomaan iäkkäät kuljettajat pelkäävät ja vierastavat ajoavustimia - turhaan. Vierailta kuulostavat järjestelmät toimivat yleensä automaattisesti. Iäkkään kuljettajan rooliksi jää auton ostotilanteessa rohkaista itsensä ruksaamaan aiemmin turhaksi kokemansa lisävarusteet.
Ikäkuljettajan 10 apulaista
1. Jalankulkijan varojärjestelmä:
nykyautoissa on alkanut yleistyä automaattinen jarrutus kaupunkinopeuksissa, jos jalankulkija tai jokin muu este pörähtää yllättäen eteen. Auto reagoi nopeammin kuin kuljettaja, jolloin alentuneesta reaktioajasta ei ole huolta.
2. Automaattijarrutus maantiellä:
täydessä ajonopeuksissa toimivia automaattijarrutuksia, jotka reagoivat välittömään törmäysuhkaan jarrutuksella tai vähintään varoitusmerkeillä.
3. Aktiivinen vakionopeussäädin:
pitää etäisyyden vakiona edellä menevään ja osaa myös kiihdyttää, kun edellä menijä kiihdyttää. Näin voidaan välttää liian lähellä tai kaukana ajaminen.
4. Kaistavahti:
kaistavahti pitää huolta siitä, että auto ei ajaudu esimerkiksi kuljettajan väsymyksen tai tarkkaavaisuuden puutteen takia yli keskiviivan tai reunaviivan. Jotkut järjestelmät vain varoittavat esimerkiksi tärinällä. Toiset taas jopa ohjaavat auton takaisin kaistalle. Kaistavahti toimii kameran avulla, joten se edellyttää näkyvää kaistaviivaa tiessä.
5. Unilukkari:
auton järjestelmä tarkkailee kuljettajan ajotapaa. Jos se havaitsee jatkuvaa kiemurtelua ja epämääräistä ajoa, se kehottaa kuskia pistäytymään kahvilla. Näyttöön ilmestyy kahvikupin kuva.
6. Kuolleen kulman vahti peilissä:
kuolleen kulman vahti varoittaa välkkyvällä valolla, jos ns. kuolleessa kulmassa lähestyy toinen auto, kun kaistaa aiotaan vaihtaa.
7. Pimeänäköavustin:
isoihin edustusluokan autoihin on jo pitkään ollut saatavilla erilaisia pimeänäkökameroita kuten tässä Mercedes S:ssä jo vuonna 2005.
8. Automaattinen lähivalon vaihto:
automaattinen lähivaloille vaihto on saatavilla jo ns. normiautoihinkin kuten Opeliin.
9. Liikennemerkkien tunnistus:
yleistynyt ominaisuus, jossa kamera tunnistaa liikennemerkit. Ne voi vieläpä tarkistaa jälkikäteen. Uusimpana kielletyn ajosuunnan tunnistava varoitusjärjestelmä.
10. Peruutusavustimet:
minimissään peruutusavustin on akustinen tutka auton takana ja usein myös edessä. Seuraava porras on taakse kuvaava kamera, josta näkee, ettei auton takana ole vaikka leikkivää lasta. Pidemmälle viety avustin osaa peruuttaa auton pysty- tai taskuparkkiin automaattisesti niin että kuljettajan tarvitsee käyttää vain jarrua.
