Kaksoiskaasuttimet, puusomisteinen musta sisustus ja runsas mittarivarustus sekä 50% lisää tehoa oli englantilaisille markkinoille tyypillisen perheauton urheilumallin resepti.
FB-korimallin Vauxhall Victor oli siihen maailmanaikaan isohko perheauto.
Selkeälinjaisella korimuotoilulla varustetussa autossa oli 50-heppainen 1,5-litrainen nelisylinterinen moottori, takaveto ja lehtijousitettu jäykkä akseli takana. Lisävarusteena sai mm. 4-vaihteisen lattiamanuaalin vakiovarusteisen kolmivaihteisen rattikarahkalla komennetun sijaan, lämmityslaitteen, tuulilasin pesulaitteen, peruutusvalon sekä erilliset etuistuimet. Vuonna 1963 moottorin koko kasvoi 1.6 litraan.
Vain sedan-mallina valmistetussa VX4/90 mallissa oli aina erilliset istuimet, runsas varustelu, tehostetut jarrut ja isommat 14" pyörät sekä selvästi tehokkaampi korkeapuristussuhteinen moottori kahdella kaasuttimella.
Historiankirjoissa Victor ja VX4/90 mallit ovat jääneet mm. Fordin ”tähtiperä"-Cortinan (1962-1966) jalkoihin, mihin Vauxhallin vaatimattomammalla muotoilulla on varmasti ollut osuutensa.
Kaksoiskaasuttimet ja korkeampi puristussuhde olivat pääroolissa kun teho puolitoistakertaistettiin. Kaksi ilmanpuhdistinta on mielenkiintoinen yksityiskohta.
Puuta, runsas mittaristo ja musta sisustus tekivät perheauton sporttimallin englantilaisittain. Toki moottorikin tuli tarjota perusmalleja enemmän.
Yllätys - Velox olikin VX4
Kuvien Vauxhall VX4/90 1964 myytiin uutena turkulaiselle työnjohtajalle.
Hän poikineen ajoi sillä noin 60 000 kilometriä, ja se museokatsastettiin 90-luvulla. Vuonna 2009 suku laittoi auton myyntiin.
Pitkän linjan autoharrastaja Kauko "Kake" Määttä osti sen näkemättä tutun autoharrastajan vinkin perusteella.
Tarjolla oli hyväkuntoisena säilynyt Vauxhall. Sellainenhan on usein entisöityä autoa arvokkaampi. Suomeen tuoduksi autoksi poikkeuksellisen hyvä varustetaso oli saanut vinkkimiehen olettamaan sen olevan Vauxhall Velox. Kauko yllättyi positiiviseti noutaessaan autoa, kun havaitsi sen vielä harvinaisemmaksi VX4/90-malliksi.
Auton ostohetkellä hyväksi kuvailtu kunto piti paikkansa, Kauko joutui uusimaan siihen vain jarrupääsylinterin ja vesipumpun. Myöhemmin hän on myynyt auton eteenpäin klassikkoharrastajalle.
Ajoin Kaken pyynnöstä autolla kesällä 2010 kunnon parin sadan kilometrin koeajon. Yli 45-vuotiaan auton ajettavuus oli yllättävän hyvä ja hetken hallintalaitteiden pitkiin liikeratoihin totuteltuaan sillä liikennöi mielellään. Upottavat istuimet antoivat itse asiassa hyvän sivutuen.
Kesähelle paljasti, ettei 60-luvun auton ilmanvaihto ollut kaksinen. Avattavat pikkuikkunat auttoivat tosin melutason kustannuksella. Tehomallin 75 hevosvoimaa takasivat tonnin painoiselle autolle riittävän suorituskyvyn nykyliikenteeseen, mihin perusmallin viitisenkymmentä tuskin olisivat pystyneet.
Hienokuntoisella vanhalla autolla liikkuessaan sai olla jatkuvasti kanssaliikkujien iloisten katseiden kohteena. Harvinainen korimalli sai arvatenkin useammankin arvuuttelemaan mielessään sen merkkiä ja mallia.
HILLITTY Muotoilu on kilpailija Ford Cortinaa hillitympi, mutta tarkemmin katsoessaan huomaa muotoilussa lukuisia ykstyiskohtia: kyljen pokkaukset, takavalot, lukuiset kaarevat linjat.
