Granada oli saanut selvästi vaikutteita pääkonttorilta ison veden takaa. Sen takaosan muotoilu omaleimaisine valaisimineen oli jopa kaunis ja coupe-mallisena vieläkin upeampi.
Fordin ison autoluokan tarjonnasta vastasivat mantereellamme 1960-70-lukujen vaihteessa saksalainen M17-26 P7 vuosina 1967-1971 ja lähinnä saarivaltakunnan markkinoilla paikalliset Ford Zephyr ja Zodiak Mk4 vuosina 1966-1972.
Niiden seuraajaksi esiteltiin keväällä 1972 Ford Granada ja sen edullisempi versio Consul. Sedan-mallin ohella oli tarjolla farmari ja 2-ovinen Coupe, jonka takaosa oli aluksi mallivuosina1972-73 ajalle tyypillinen cokispullomuotoilun tuote.
Seuraavana vuonna Coupe-version takasivuikkunan alareunan linja muuttui suoremmaksi, eikä kori sivusta katsottuna ollut enää yhtä tasapainoisen ja linjakkaan näköinen.
Takajousitus oli saksalaisesta edeltäjästä poiketen nyt erillinen. Eteen oli valittu päällekkäiset tukivarret McPhersonien sijaan. Jarrut olivat reilusti tehostetut. Ajettavuus parantui, ja auto oli mutkaisella tiellä kokoisekseen ketterä ajettava mukavuuspainotteisesta jousituksestaan huolimatta, mutta ei toki missään nimessä urheilullinen.
Matkustamon suunnittelu tuki mukavuuspainotteisuutta. Istuimet olivat pehmeät ja reilusti mitoitetut, eivätkä ne nojatuolimaisina juuri tarjonneet sivutukea. Myös kovapintainen ja ohutkehäinen ohjauspyörä kuului vielä tuolloin kokonaisuuteen.
Moottoreina Granada-malleissa olivat 2,3-3,0 litran V6 ja Consul-malleissa 1,7 litran V4 sekä uudesta Taunuksesta tuttu 2 litran suora OHC-nelonen. V6 oli valinnaisvaruste. Jatkona oli 4-vaihteinen manuaalivaihteisto.
Osan malleista sai tilattua 3-vaihteisella automaatilla. Mallivuodelle 1978 esiteltiin korvaaja Granada Mk2, joka näytti täysin erilaiselta kulmikkaine koreineen. Se oli varsinaista muotoilun takapakkia. Toki tänä päivänä sekin on arvokas pala aikakautensa autohistoriaa.
Granada-malleissa oli 60-asteiset V6-moottorit: saksalaisperuiset Gologne 2300 ja 2600 sekä englantilaisperuinen Essex 3000.
Vuodelta 1974, mutta harvinaisen huippukuntoinen yksilö.
Harvinaisen hieno
Kuviemme poikkeuksellisen hieno ja harvinainen Ford Granada 3000 GLX Coupe on Saksassa 1974 valmistettu huippukuntoinen yksilö.
Varsinkin sen maalipinta tekee vaikutuksen. Sen ensimmäinen omistaja oli vuorineuvoksetar, joka ajoi sillä vain kesäisin yhteensä noin 70 000 kilometriä.
Vähällä ajolla ollut ja huolellisesti pidetty yksilö siirtyi häneltä nykyiselle omistajalleen Hannu Rannalle Janakkalaan vuonna 1981.
Myös hän pyhitti Granaatin vain kesäajoon harrastekäytössä. Auto purettiin osiin, sille tehtiin peruskunnostus ja se maalautettiin vuonna 1990. Yhteistä matkaa on vuosien mittaan kertynyt Fordin mittariin toiset 70 000 kilometriä.
- Korimalli on tässä autossa se jokin. Kolmen litran veekuutonen ja automaatti on tosi mukava ja hiljainen yhdistelmä, Ranta kertoo.
- Auto oli myös harvinainen jo silloin 31 vuotta sitten, kun hankin sen. Varmaankin tämä auto on tullut minulle jäädäkseen.
Ford Granadan kori on viisi tuumaa edeltäjäänsä lyhyempi. Silti koriin on saatu mahdutettua entistä suuremmat edustusluokan tilat.
