Chrysler USA esitteli 1970 luiskaperällä varustetun, jenkkiläisittäin ”semi- fastback" -korisen Dusterin kilpailemaan Ford Maverickin ja Chevrolet Novan 2-ovisten versioiden kanssa pienehköjen ja edullisten kompaktiautojen luokassa.
Pienehköjen tarkoittaa sikäläisittäin, sillä se oli melkein 5 metriä pitkä ja yli 1,8 metriä leveä. Plymouth Duster ja sen sisarmalli Dodge Demon perustuivat kulmikkaan vaatimattomasti muotoiltuihin sedan-korisiin Plymouth Valiant / Dodge Dart perheautoihin.
Jälleen kerran autoteollisuus teki korin takaosan ja kattolinjan muutoksella muotoilultaan haluttavan automallin, joka kuitenkin teknisesti ja tiloiltaan lukuun ottamatta takamatkustamon pääntilaa vastasi vaatimattomampia sisariaan.
Luotettava perusajoneuvo, joita saattoi huollattaa missä vaan ja jolla oli vaivaton ajaa. Eikä kyseessä ollut pikkusportti, jonka takaistuimelle olisi ollut hankala mennä, vaan ihan nuorekkaan perheen päivittäisessä käytössä toimiva auto.
Moottoreina oli 198-225 kuutiotuuman (3,2-3,7 litraa) suorat kuutoset ja 318-340 (5,2-5,6) veekasit. Saastemääräysten 70-luvulla kiristyessä ja energiakriisin painaessa 275 heppaisen tehomalli 340:sen korvasi matalapuristeinen pienempitehoinen 360 kuutiotuuman (5,9) kasi.
Vaihteistona oli 3-vaihteinen ja lisävarusteena 4-vaihteinen manuaali. Yleinen varustevalinta oli myös 3-vaihteinen automaatti.
Vihreä väri jatkuu myös ohjaamossa.
"Valmis nautittavaksi"
Marko Vaara osti '70 mallisen uutena Ahvenanmaalle rekisteröidyn Dusterinsa 90-luvun puolivälissä. Siihen oli jo vaihdettu suoran 225 kuutosen tilalle 318 V8-mallia vastaava tekniikka mukaan lukien vahvemmat vaihteisto ja taka-akseli. Tekniikanvaihto oli siis tehty oikeaoppisesti, mutta muuten autossa oli kaikenlaista fiksaamista, mikä ei autonasentajaa haitannut.
Autolla ajettiin kesäisin ja talvisin sitä kunnostettiin. Automaattivaihteiston alettua vanhuuttaan luistaa rempattiin sekä se että moottori.
Kun tuli maalauksen uusimisen aika, vaihtui väriksi Markon ihailema signaalinvihreä Lime Green alkuperäissävy. Sitä ennen kori hiekkapuhallettiin, yllättävän pienet ruostevauriot korjattiin ja pohjatyöt tehtiin huolella. Kesäksi 2005 vihreä sisustus kunnostettiin uustuontanto-osilla, joita jenkkiautoihin on hyvin tarjolla. Nyt auto oli Markon mukaan ”valmis nautittavaksi".
Kuvausten jälkeen tekemällämme ajolenkillä Dusterin automaatti vaihtoi pehmeästi ja veekasi nosti tarvittaessa nopeutta vaivattomasti.
Äänimaailma varsinkin ikkunat alhaalla on jotain aivan muuta kuin nykyautossa.
