Mercedes W201 -mallin valmistusvuoden päättymisestä on kulunut 30 vuotta. Vuonna 1982 esitelty 190-malli laajensi mallivalikoimaa aiempaa pienempään kokoluokkaan. Jo pitkään kaikki henkilö-Mersut olivat olleet isohkoja tai todella isoja, varsinkin 60- ja 70-luvun muuhun autotarjontaan verrattuna. Laadun esikuvana tunnetuksi tullut autovalmistaja oli tarjonnut keskimääräistä varakkaammille ostajille tilaa myös takaistuimella.
Ajat muuttuvat ja Mercedes-Benz halusi napata oman palansa uudesta kakusta. Mercedes tarjosi BMW:n tapaan premium-auton myös pienempään keskiluokkaan, mutta kilpailijastaan poiketen aina neljällä ovella.
Ulkomitat olivat samat kuin BMW 300:ssa mutta akseliväli 500:sen mitoissa. Vaikka takavetoisen Mersun etuakseli sijaitsee merkille tyypillisesti varsin edessä, olivat sisätilat sopivasti BMW E30:stä suuremmat.
Moottorivalikoima oli laaja, 1.8 litran bensanelosesta 2.6 litran suoraan kuutoseen tehojen ollessa 90-166 hv. Mersun tapaan diesel-tarjonta oli vahva, kaksilitraisesta 72 -heppaisesta nelosesta aina 2,5 litran 126 hv:n turbodiesel- viitoseen. Alustarakenne oli varsinkin kokoluokassaan edistyksellinen, takana oli peräti kymmenellä tukivarrella toteutettu erillisjousitus.
Turvallisuusvarustelu oli aikanaan kattava, lisävarusteena sai myös ABS-jarrut ja airbagit. Sisustus oli saksalaista koulukuntaa, vähän koristeluyksityiskohtia ja kuljettajalle vain tarpeellista informaatiota selkeästi esitettynä. Ohjauspyörä oli halkaisijaltaan tavallista suurempi Mersun tapaan.
Kilpakäyttöä ja imagonrakentamista varten valmistettiin myös useita 16-venttiilisiä erikoismalleja 170-235 hv:n tehoisilla bensanelosilla ja urheilullisilla koripaneeleilla ja -spoilereilla. Näiden pohjalta rakennetuilla kilpa-autoilla kisattiin BMW M3 E30:a vastaan saksalaisessa DTM -ratasarjassa.
TUULIMUOTOILUA W201:sen korin on muotoilun apuna on käytetty runsaasti tuulitunnelia.
Sisustusmateriaalit päivittyivät vuoden 1989 faceliftiin modernempeihin ja vahvimpiin materiaaleihin
Johannan punainen silmäterä
Kuvien Signal Rot -punainen W201 on 190E 2.0 vuodelta 1989. Katalysaattoriversion moottori tuottaa 118 hv. Autoon on uutena valittu tehdaslisävarusteena 5-vaihteinen vaihteisto, joka ei lisää huippunopeutta, mutta pienentää kulutusta ja melutasoa. Muita valinnaisvarusteita ovat mm. kattoluukku, nahkapintainen ratti ja vaihdekepin nuppi, sähkölasit edessä ja takaniskatuet. Keskuslukkokin lienee ollut tuolloin lisähintainen.
Johanna Eskola kertoo olevansa sen kuudes ja onnellinen omistaja, aikanaan laadukkaasti valmistettu saksalaisauto on miellyttävä ja luotettava ajossa käytettynäkin. Edellinen auto oli VW Golf IV, mutta siinä oli paljon murhetta ja korjattavaa, joten hän vaihtoi luotettavaan ja yli kymmenen vuotta vanhempaan Mersuun. 190E:llä oli tuolloin vuonna 2009 ajettu noin 200 000 kilometriä. Lisää tulee parikymmentä tuhatta vuodessa. Pieni kääntösäde saa omistajalta erikoismaininnan.
Ohjauspyörä on kookas Mersun tapaan. Mittaristo edustaa saksalaista autosuunnittelua parhaimmillaan.
Konepelti Mercedes-Benz 190E 1989 (W201) Avautuu huolto-asennossa täysin pystyyn.
Johannan avomies on varmuuden vuoksi kurkannut facelift-mallille tyypillisten helmapaneelien alle, kaksi pientä ruostereikää jouduttiin korjaamaan. Autoa on häntä lainatakseni myös huollettu rakkaudella. Se pestään säännöllisesti, talvella ja keväällä viikoittain. Johanna kertoo lisäksi vahaavansa sen parin kuukauden välein. Näin se säilyy tuleville polville esimerkkinä ajasta, jolloin saksalaiset premium-autot olivat vielä poikkeuksetta laadukkaita.
Jos perheeseen tulee joskus uudempi auto, jää 190 todennäköisesti rinnalle, onhan se jo perheenjäsen.
