Alfa Romeo 75:n sedan-korissa oli ulkomittoihinsa nähden takavetoiselle autolle isot sisätilat, ja takanakin oli riittävästi polvitilaa.
Mukavalla kankaalla verhoillun ja tyylikkään sisustuksen erikoisuus oli katon katkaisinpaneeli, josta satunnainen kuljettaja löysi sähköikkunoiden katkaisimet vasta tovin niitä etsittyään.
4-sylinteristen 1,6-2,0 litran moottoreissa oli 103-162 hevosvoimaa. Tosin 2,0 Turbo -mallissa huhuttiin olleen huomattavasti ilmoitettua enemmän tehoa. Muita moottoriversioita olivat 2,5-3,0 litran 150-189-hevosvoimaiset veekuutoset sekä 2,0-2,4 litran nelipyttyiset 94-110 hevosvoiman turbodieselit.
Kun omamassakin oli vain hieman toisella tuhannella, oli suorituskyky joko hyvä tai erittäin hyvä. Luokituskäyttöön valmistettiin 500 2.0 Turbo Evoluzione erikoismallia.
5-vaihteinen manuaalivaihteisto ja kytkin sijaitsivat poikkeuksellisesti taka-akseliston yhteydessä, mikä tasoitti painojakaumaa takavetoiselle sopivasti.
Kardaani pyöri siis aina moottorin mukana, myös auton ollessa paikallaan. 3-vaihteinen automaatti oli valinnaisvarusteena. Alustarakenne ja sen myötä hyvät ajo-ominaisuudet tekevät perinteisesti Alfasta Alfan.
Hyvä ajossa
Tarkka ajettavuus sopii mutkaisille asfalttiteille, ja jousitus on silti kohtuullinen. Italialaiset todellakin osaavat tehdä alustan.
Edessä oli päällekkäiset tukivarret ja aina progressiiviset vääntösauvajouset ja takana harvinainen ”puolijäykkä" De Dion -jousitus, joka pitää takapyörien kulmamuutokset tavallisimpia erillisjousituksia paremmin hallussa.
Musta lista kiertää takaluukun ympäri. Takavalopaneeli on ehtaa 80-lukua.
Eeron tuplasytytteinen 75
Eero Hallasuon Alfa Romeo 75 2.0 TS eli Twin Spark on vuosimallia 1989. Edelliset omistajat ovat pitäneet siitä tarkkaa huolta, ja mukana seurasi toisen omistajan pitkä dokumenttilista huoltotoimenpiteistä. Ruostesuojakäsittelykin oli tehty puolen vuoden välein.
Hallasuo on joutunut korjaamaan takalevikkeiden alta löytyneen ruosteen ja vaihtamaan toisen takaoven. Hän myös maalautti auton alkuperäissävyllä.
Muuten Alfa on säilynyt ikäisekseen loistokunnossa. Vaihteensiirto toimii liikkeen siirtämisen pituudesta huolimatta hyvin, eikä kakkosvaihteen synkronointi ole kulunut. Sähkövikojakin on ollut yllättävän vähän.
Alfan klassikkomoottorin evoluutio on kehittänyt Twin Sparkista entistäkin joustavamman moottorin, joka hyvästä alaväännöstään huolimatta helposti houkuttelee kuljettajan käyttämään reilusti kierroksia. 75 hv/litra oli 80-luvulla paljon vakiolle 2-venttiilimoottorille. Ei mikään tylsä matalakierrosmoottori eikä kapea-alainen turbodiesel.
Hallasuolla on ollut lukuisten autojensa joukossa myös BMW:tä, joihin takavetoista Alfaa luonnollisesti tulee verrattua. Hän on ajanut ratapäivillä sekä niillä että 75:lla.
Molemmilla on hyvä ajaa kovaa, mutta ääritilanteissa Alfa 75 on Hallasuon mielestä helpompi hallittava.
Kojetaulun sisäänvedetty desing antoi etumatkustajalle avaran tilavaikutelman. Kangas- ja materiaalivalinnoista huomaa, että Alfa 75 on suunniteltu premium-luokan autoksi.
Twin Spark -mallissa on kaksilitrainen kehitys-versio Alfan perinteisestä Twin Cam -moottorista.
Tausta - 75 tuplakaasuttimilla
Kirjoittajalla oli vuosia sitten kaasutinmoottorinen 130 hv:n Alfa 75 2.0. Talviajossa lukottomasta taka-akselista huolimatta De Dion -jousitus antoi hyvän pidon heti, kunhan auto oli päässyt paikaltaan liikkeelle. Kaksi kaksoiskaasutinta antoivat moottorille laajan vetoalueen ja nopean kaasuvasteen, ja tehostettu ohjaus oli sopivan nopea.
Sopiva vastaohjaus luistoihin tuntui tulevan selkäytimestä jo ensimmäisestä kaarteesta lähtien kuin itsestään. Vain BMW M5 on tarjonnut luistossa vastaavaa ”heti kotona" -fiilistä, tosin kesällä. 75 oli kaikin puolin miellyttävä ja rauhallinen ajettava, myös liukkailla pinnoilla. Muuten talviset ilmat olivat iäkkäälle italiaanolle myrkkyä, ja se protestoi niitä vilkuttelemalla milloin mitäkin varoitusvaloa ja jumittamalla milloin minkäkin oven lukon.
