Luukkulamput ja pitkä keula kaksipaikkaisessa autossa antoivat vinkin, että saksalainen perheautovalmistaja Opel tähtäisi myös urheiluautomarkkinoille.
Samaan aikaan USA:ssa saman GM-konsernin Chevrolet suunnitteli kolmannen sukupolven Corvettea. 1968 lopulla tuotantoon päässyt vuoden 1969 Opel GT saikin samanlaiset näyttävät etulokasuojat kuin Amerikan serkkunsa tuotantoversio.
Molemmat jakoivat myös hyvin takana sijaitsevan moottorin, kaksipaikkaisen ohjaamon, pitkän ja matalan keulan sekä neljä pyöreää takavaloa. Tokihan euroversio oli pienempi mantereen ostotottumusten ja tiestön mukaan, moottorikin oli vain puolikas.
Monikansallinen autovalmistaja halusi myydä paljon autoja, joten sen molemmat urheiluautot olivat sellaisiksi suurelle yleisölle suunnattuja, eikä piensarjoina valmistettuja rikkaiden leikkikaluja. Perhemallien moottori- ja vaihteistotekniikan ja Opelin tapauksessa myös niiden alustan komponenttien käyttäminen takasi kohtuullisen hinnan.
Opel GT:ssä onkin pitkälti Kadett B:n tekniikka, edessä poikittainen lehtijousi ja takana jäykkä akseli kardaaniputkituennalla.
Moottori oli Rekordista tuttu, 1,9-litrainen kannessa olevalla nokalla varustettu moottori, mutta ei vielä läpihengittävä 90 hevosvoiman CIH.
Pieni 1,1 litran 60-heppainen OHV-pikkulohkokin oli valikoimissa, mutta sellaisia myytiin vain noin 3 500 kappaletta, kun isompimoottorisia taas valmistettiin viiden mallivuoden aikana noin 100 000 yksilöä.
Urheiluauton vetovoiman takaavat ensisijaisesti muotoilu sekä ajofiilis ja vasta toissijaisesti suorituskyky, seikka minkä varsinkin englantilaiset sporttiautovalmistajat ovat osoittaneet.
Osalle omistajista jopa näyttäytyminen näyttävän auton ratissa on ajotuntumaa ja omaa silmäniloa tärkeämpää. GT:n rakenteeltaan poikkeuksellinen kori valmistettiinkin Ranskassa, peltivalmiiksi sen teki Chausson ja maalauksen suoritti Brissonneau & Lotz. Loppukokoonpano suoritettiin Bochumissa Saksassa Opelin liukuhihnalla tavallisten autojen lomassa.
Opel GT:n hinnat alkoivat Suomessa 29 900 markasta. Silti se näytti vielä kalliimmalta urheiluautolta ja myi erikoismalliksi hyvin, varsinkin jenkkimarkkinoilla. Suurin osa GT:stä vietiinkin USA:han useimmiten automaattivaihteistolla varustettuna.
Muodokas Opel GT muistuttaa saman aikakauden toista GM:n urheiluautoa, Chervolet Corvettea. Muotoilussa on selvästi tehty yhteistyötä puolin ja toisin ison veden yli.
Kääntyvät ajovalot kiertyvät esiin poikkeuksellisesti auton pituussuunnassa.
Monimutkainen harrasteauto
Turkulainen autokouluyrittäjä Juha Männikkö on kuvassa olevan auton omistaja.
Hän sai pitkien neuvotteluiden jälkeen ostettua sen vuonna 2000, edellinen omistaja oli myös kiintynyt siihen. GT museokatsastettiin vielä samana vuonna. Juha on jatkanut auton kunnostamista ja saanut samalla huomata sen olevan todella tavallisiin autoihin verrattuna monimutkaisesti rakennettu.
Ajettavuus on ikäisekseen autoksi hyvä, mihin 51/49 painonjakaumalla on varmasti osuutensa. Urheiluautolle oikeaoppisen ahtaassa ohjaamossa matalalla istuva kuljettaja näkee juuri ja juuri konepellin pahkan ja etulokasuojien reunat GT:n pitkän keulan ahmiessa kuivaa asfalttia.
Neljä pyöreää takavaloa on selvää lainaa italialaisilta urheiluautoilta. Takaluukkua ei ole, tavaratilaan pääsee käsiksi vain ohjaamon ovien kautta.
