KALLEN tolpalla oli tyhjää, ja Rintamäki päätti koukata sille, naukata juomapullosta energiajuomaa ja oikoa kinttujaan ulkoilmassa. Vaikka kello tuskin oli kierähtänyt vuorokauden ensimmäiselle tunnille, niin Kallesta huojahteli ulos nuori mies ja aikeina oli selvästi heittää pyyhe kehään:
- MOI taksikuski, saakos häiritä?
- Riippuu aiheesta. Jos kyytiä olet vailla, niin se sopii.
KISATURISTIKSI tunnistettu nuorimies sijoittui takapenkille, ja Rintamäen tiedustellessa määränpäätä alkoi arpominen.
- Se on joku hotelli, ei kovin kaukana keskustasta.
- Ja ilmansuunta?
- Ei aavistustakaan, mutta veikkaisin että se on jossain Stadikan suunnalla. Mitäs jos lähdettäisiin sinne päin, niin saattaisi vaikkapa näkömuisti heittää päälle.
KISATURISTI sai matkalla puhelun, ja kertoi tuttavalleen olevansa pitkien unien tarpeessa. Ei jaksanut enää lähteä yksillekään kaljoille, saatikka Mummotunneliin, jonne kisaturistin tuttavaporukka päätti suunnistaa seuraavaksi.
SCANDIC Continental ei tuntunut tutulta, Crowne Plaza sen sijaan tuntui. Mannerheimintieltä kun ei voi kääntyä kyseisen hotellin kohdalla, niin Rintamäki kertoi pienen kurvailun olevan paikallaan.
Kisahallin kulmalla voitiin tehdä uukkarit, ja matkalla oli lyhykäisesti tullut edellisen yön seikkailut ja historiikki kerrattua, tietty, ja se oli sisältänyt kaikkea sitä, mitä riehakkaaseen iltaan ja yöhön kuuluu, daameja myöten.
- Missäs viime yön daami? utelee Rintamäki Runeberginkadun valoissa.
- Se jäi hotellihuoneeseen, ja laitoin sille pikku lapun, jossa kiittelin menneestä hauskasta ja toivotin hyvää alkavaa päivää.
KUN kurvattiin hotellin lipan alle, niin takapenkiltä tuli hätäinen komento:
- Jatketaan matkaa, vaikkapa keskustaa kohden!
- No mikä tuli? kysäisee Rintamäki.
- Tuolla aulassa näyttää seisoskelevan mun viimeöinen hellu!
- Ja pakoon pitäis päästä, vai? utelee kuski.
- Anna palaa, niin kerron pakomatkalla lisää.
PAKOMATKALLA keskustaan Rintamäki sai tyydyttävän selostuksen, ja se oli se tavanomainen... kotipuolessa odotteli oma heila, se vakituinen.
