Takamoottorisen Fiat 850-mallin vuonna 1971 korvannut 127 oli persoonallisen näköinen ja moderni etuvetoinen pieni perheauto, joka sai heti seuraavana vuonna 1972 kolmannen oven eli katosta asti avautuvan takaluukun. Ajettavuus oli italialainen, jousitus oli toimiva ja reippaasti autoa käskemällä sen sai halutessaan keulapainoisuudestaan huolimatta yliohjautumaan.
Voimanlähteenä oli 0,9 litran 47-heppainen työntötanko- eli OHV-moottori, joka kierrosherkkyydestään huolimatta oli pienessä ja kevyessä autossa juuri tavalliseen ajoon riittävä. Täydellä kuormalla ohitukset eivät tulleet kyseeseen.
Vuodelle 1977 esiteltiin 127 Mk2, jonka muotoilua oli kevyesti päivitetty tavanomaisempaan suuntaan, muun muassa puskurit ja takavalot olivat muodin mukaisesti isommat. Tekniikkapuolelle tuli valinnaiseksi voimanlähteeksi 1050 OHC-moottori, joka tarjosi 50 hevosvoimaa sekä parikymmentä prosenttia enemmän vääntöä.
Mallivuodelle 1979 valikoima kasvoi 127 Sportilla. Se oli näyttävästi urheiluhenkinen ja varustettu mm. mattamustilla yksityiskohdilla, paremmilla istuimilla, tyyliikkäällä sisustuskankaalla, lisämittareilla ja pisarapeileillä. Väriksi sai valita vain oranssin, hopean tai mustan ja sisustus oli sovitettu ulkokuoreen. Eikä sporttisuus jäänyt vain ulkonäköön; jarrut olivat tehokkaammat, jousitus jäykempi ja 70-hevosvoimaiseksi viritetty 1050 OHC-moottori perusmalliin nähden yli 50 % tehokkaampi, mikä nosti pikkuauton suorituskyvyn silloisten kaksilitraisten perheautojen tasolle. Kun voimansiirron välityksetkin oli tehtaalla valittu moottorin luonteen mukaan, oli saatu aikaan varsin hauska pikkuauto aktiiviselle kuljettajalle.
Suomessa Fiat Stellana myyty vuoden 1981 aikana julkaistu 127 Mk3 malli olikin sitten jo ikääntyneen mallin tekohengitystä. Ilmanvastusta pyrittiin laskemaan rumalla pystykeulalla ja ulkonäköä modernisoida isoilla muovipuskureilla, mitkä näyttivät väkisin autoon ympätyiltä. Valmistus päättyi 1983 kulmikkaan seuraajan Fiat Unon tullessa markkinoille. Stelloja myytiin Suomessa 1984 silti vielä yli tuhat kappaletta. Fiat 127:aan pohjautuvia malleja valmistettiin mm. Espanjassa, Puolassa, Etelä-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Viimeiset valmistuivat vasta 1996.
Oranssi käyttöharrasteauto
Kuvissa esiintyy mallivuoden 1981 Fiat 127 Sport.
Fiatin nykyinen omistaja Kimmo Saarinen ihastui siihen ensi silmäyksellä, kun käveli lounastauolla autoliikkeen pihan poikki ilman ostoaikomuksia. Oranssi väri ja takaumat lapsuuteen Fiateilla liikkuneessa perheessä aiheuttivat välittömän ”kolahduksen".
Vuosien mittaan autoa on kunnostettu, ruostevaurioiden korjaus sekä maalaus on teetetty alansa ammattilaisilla ja tekniikan Kimmo on kunnostanut autonasentajana itse. Auto on kesäkaudet lähes päivittäisessä ajossa.
Sportista löytyy mm. sisävalon viivästystoiminto, mustat istuimet ja kattoverhoilu sekä ratti, jonka takapuolella on Abarth-logo.
Mattamustat pisarapeilit, tuuliohjaimet ja 70 HP lätkä nostivat aikanaan auton urheilullisuutta.
