Italialaisen muotoilijan Giovanni Michelottin suunnittelema Triumph Spitfire oli pieni auto, akselivälikin vain hieman yli kaksi metriä. Pitkä keula lokasuojien pullistuksineen antoi sille nelipaikkaista sukulaistaan Triumph Heraldia huomattavasti linjakkaammat, 1960-luvun alun urheiluauton muodot.
Teknisesti vuonna 1962 esitelty Spitfire 4, jota myös Mark I:ksi kutsutaan, pohjautui Heraldiin: nelisylinterinen 1 147 kuutiosentin työntötankomoottori, hammastanko-ohjaus, edessä päällekkäiset tukivarret ja kierrejouset iskunvaimentimien ympärillä, ja takana heiluriakselisto poikittaisella lehtijousella.
Edullinen auto ei ollut raketti. Aikakaudellaan korkeaviritteisen kierroskoneen 63 hevosvoimaa kiihdyttivät sen nollasta 60 mailiin (96 km/h) 17,3 sekunnissa.
Urheilullisuus muodostui koosta, mataluudesta, kaksipaikkaisuudesta ja avonaisuudesta. Sateisilla Brittein saarilla katon nostaminen tai lisävarusteinen kovakatto oli usein tarpeen. 1964 alkaen lisävarusteena sai ylivaihdeyksikön. Vuonna 1965 Spitfire Mark II mallin myötä teho kasvoi 67 bhp:en 6 000 kierroksella faceliftin ja muiden muutosten ohella.
Peri-brittiläistä tyyliä, runsaat pyöreät mittarit kiiltävillä kehyksillä ja puuta.
Viisi sukupolvea
Alkuvuodesta 1967 esiteltiin Mark III. Etupuskuria oli nostettu ylöspäin, mikä muutti muotoilua monen mielestä vauhdikkaammaksi. Kojetaulu sai puusomisteen ja moottori kasvoi 1 296-kuutioiseksi ja teho 75 bhp:hen. Nyt Spitfire oli aikakautensa käyttöautoja pirteämpi. Lähes puolet tuotannosta vietiin USA:han.
1970 oli jälleen uudistumisen aika. Mark IV sai mm. ”katkaistun" korin takaosan, joka muistutti isompia Triumph-malleja sekä puskurit isoilla ja rumilla ”kumikävyillä". Vuonna 1973 Amerikan markkinoille esitelty 1 493-kuutioinen Spitfire 1500 tuotti vain 53 hevosvoimaa katalysaattorin vuoksi.
Flippikeula, aivan kuten 60-luvun kilpureissa. Huoltokohteet ovat hyvin esillä. Moottoria on viritetty aikakauden tyyliin vaihtamalla kaksi SU-kaasutinta kahteen Weber-tulpakaasuttimeen sekä tehopakoputkistolla.
Mallivuodelle 1975 Mark IV:en muillakin markkina-alueilla korvannut Spitfire 1500 tuotti kahdella aikaisempaa suuremmalla SU-kaasuttimella 71 bhp ja saavutti vihdoin maagisen huippunopeuden 100 mailia tunnissa (161 km/h). Mallia valmistettiin vuoteen 1980.
Suven tuoksut
Kuvien punaisen Spitfiren nykyiselle omistajalle Jari Sumuvirralle Triumph on suhteellisen uusi tuttavuus. Edellinen omistaja piti sitä 27 vuotta. Perimätiedon mukaan yksilö on sama, jolla Spitfire Mark III malli tyyppikatsastettiin Suomeen.
Jari kertoo auton olevan erittäin hauska ajaa, seikka minkä myös totean kuvausreissulla ilta-auringossa. Lämpimän ilman virtaus, teiden varsien kasvustojen alkukesän tuoksut ja voimansiirron äänet ovat koko ajan läsnä. Istumme todella matalalla ja mutkaiset pikkutiet näyttävät erilaisilta kuin tavallisen auton kyydissä.
-----
Triumph Spitfire Mark III 1967
TEKNISET TIEDOT:
4-sylinterinen rivimoottori, edessä pitkittäin, takaveto
2 venttiiliä/sylinteri, kaksi SU-kaasutinta
Iskutilavuus cm3: 1 296
Teho (BHP) hv: 75
Vääntö Nm: 102
Kiihtyvyys 0-100 km/h/s: n. 15
Huippunopeus km/h: 153
MITAT:
Pituus/leveys/korkeus mm: 3 700/1 450/1 205
Akseliväli mm: 2 110
Omamassa kg: 740
Renkaat: 165 SR 13
MALLIHISTORIA:
Edeltäjä: Spitfire Mark II
Valmistusvuodet: Mark III 1967-1970
Valmistusmäärä kpl: Mark III 65 320
Seuraaja: Spitfire Mark IV
