Vuoteen 1982 saakka Chrysler New Yorker oli takavetoinen kasvaen vuosien mittaan kuusimetriseksi.
Sen jälkeen alkoi pienempien, alle viisimetristen ja huomattavan kulmikkaiden etuvetoisten aika, kunnes viimeinen 1994-1996 valmistettu nyt jo kolmannentoista sukupolven New Yorker oli jälleen iso ja näyttävä auto.
Kuvien Chrysler New Yorker edustaa yhdeksättä sukupolvea, jota valmistettiin 1979-1981. Neljää edellistä sukupolvea vauhdittanut 6,3-7,2 litran wedge-isolohko oli vaihtunut 5,2 ja 5,9 litran pikkulohkomoottoreihin.
Auto oli pienentymisestään huolimatta edelleen reilusti yli viisimetrinen, itsekantava ja takavetoinen sekä tietysti automaattivaihteinen. Luukkulamput muistuttivat edeltäjästä.
Kunnostusurakka
Sininen 1979 valmistettu "Jorkkeri" aloitti kahdeksan vuoden uran Silja Linen edustusautona vasta 1980-luvun puolella odottaen sitä ennen ensimmäistä omistajaansa Chrysler-liikkeen vetonaulana. Seuraava omistaja piti sitä seitsemän vuotta, kunnes nykyinen omistaja Seppo Piki osti sen käyttöautokseen. Hän on aina pitänyt full-size Mopareista, joka on yleisnimitys Chrysler-yhtymän jenkkiautoille.
Kauppa tehtiin keväällä 1998, ja seuraavana kesänä tehtiin peltityöt ja maalaus. Auto purettiin työtä varten kokonaan akselistoja ja sähköjä lukuun ottamatta. Pohjamaalin alle ruiskutettiin sinkkipohjamaali, ja kaikki saumat ja tasoitukset tehtiin tinalla viimeistelykittausta lukuun ottamatta.
Pikin onnistui saada siihen maahantuojan kautta useita varastosaldojen mukaan maailman viimeisiä alkuperäisvaraosia. Sitten Pikillä alkoi kodin kunnostusprojekti, ja New Yorker jäi talliin seisomaan ovet, luukut ja moottori irrotettuina.
Hääautoksi
Auton ostoreissulla mukana ollut sukulaismies heitti joulukuussa 2000 Pikille haasteen. Toimisiko Jorkkeri hänen hääautonaan tammikuussa 2001? Piki mietti asiaa vuodenvaihteen yli ja aloitti 1.2. kolmen viikon urakan, jonka aikana pisimmät yöunet olivat neljä tuntia, ja välillä ne jäivät väliin kokonaan.
Auto tuli kuin tulikin valmiiksi 20.01.2001 pidettyjä häitä varten, vaikka työmaa sisälsikin ovien ja luukkujen maalauksen sisä- ja ulkopuolelta samalla tarkkuudella kuin muu korikin oli maalattu.
New Yorkerilla on ajettu sen jälkeen melko vähän, vain muutamana kesänä. Pisin reissu oli Ruotsiin Mopar-tapahtumaan. Mittarissa on nyt 164 000 kilometriä, joista Piki on ajanut noin 10 000. Vaivalla kunnostettua autoa ei raaskittukaan pitää käyttöautona, vaan se päätyi täydentämään Pikin runsasta Mopar-harrasteautokokoelmaa. Päivittäiset ajot hoituvat Dodge pickupilla.
Edessä on HT-tyyppiset ovet.
Mittaristo on kattava ja eurooppalaishenkinen.
Sininen kangasverhoilu on tyylikäs ja usein nahkaista mukavampi. Tilaa on varsinkin leveyssuunnassa hyvin.
Takavalopaneeli on näyttävä. Valot palavat siinä keskiosaa lukuun ottamatta.
