Kansaa oli tuppautunut keskustan terasseille ja puistojen nurmikoille, ja syytä ei tarvinnut kaukaa hakea. Riitti kun vilkaisi lämpömittariin, puiston puihin ja kukkasiin. Kesä oli tullut kerta laakista kaupunkiin.
Jos alkuillasta oli lupsakampaa kyytien suhteen, niin sen saattoi ymmärtää…Aikansa rullailtuaan keskustaa ristiin rastiin Rintamäki sai lopulta käsipystin.
- Ajetaanpas Konalaan. Sääli lähteä kotiin näin aikaisin, mutta minkäs teet? Kotona kaivataan.
Nuori nainen kertoi päässeensä ensimmäistä kertaa ulos esikoisen syntymän jälkeen ja viettäneensä aikaa työkavereidensa seurassa niin kauan, että kotona alettiin jo huolestua, aviosiippa kun ei ollut sitä parasta mallia vaipanvaihtajana, saatikka sapuskapuolella.
Keikalta paluu kohden keskustaa tyssäsi Pitäjänmäen kohdilla, käsipysty jälleen.
- Sopiikos semmoinen järjestely, että haetaan muun ukonkönsikäs kämpiltä ja suunnataan sitten pubiin? aloittaa jo keski-iän ylittänyt rouvashenkilö. Olin tuossa vanhojen kamujen kanssa aloittelemassa iltaa, ja tuli mieleen, että ukko jäi kämpille ottamaan pientä loiventavaa. Parempi koukata se kyytiin, ja palata takaisin näille haminoille.
Rintamäki ehti jo hiemasen huolestua odotellessaan kivitalon parkkipaikalla, aikaa kun oli palanut könsikkään nouto-operaatiossa jo kymmenisen minuuttia. Ei kai vaan ohari?
Vilkaisu perutuspeiliin kertoi rouvashenkilön viimein saapuvan, yksin!
- No missäs aviosiippa, utelee Rintamäki.
- Ei ollut enää maisemissa! Kyselin naapureiltakin, ja joku arveli että olisi mennyt Vossikkaan kaljoille. Oli kuulemma keitto kotona loppunut. Joten - ajellaan sinne.
Vossikassakaan ei ukonkönsikästä näkunyt, joten rouvashenkilö antoi uutta koordinaattia:
- Ja ei muuta kuin takaisin kohteeseen A. Siinä kulmilla on Otto, josta täytyy nostaa käteistä jotta kuskikin saa omansa. Mä kun en luota loppuyöstä noihin elektrooneihin, ne kun tahtoo tökkiä. Onkohan se niin että sirukortteja varmistetaan niin paljon aamuyöstä, että siinä syy?
- On paljon mahdollista, kontraa Rintamäki.
Tultiin Otolle, ja rouvashenkilö huomasi sen vierellä tutun:
- Tuollahan se mun ukko notkuu! Ootas hetki, niin käyn hakemassa kässiä ja ton könsikkään!
Takapenkille sijoittui niin rouva kuin aviosiippa. Ja arvata saattoi että matkalla kotiin tuli läksytystä. Pubit sai jäädä, ja tuskinpa ukonkönsikäs olisi portsareiden ohi päässytkään…
