Eurooppa kouristelee eurokriisissä, mutta edustuslimusiineille riittää kysyntää. Toki muuttuvan maailman meno on aistittu myös Mercedeksen pääkallopaikalla Stuttgartissa. Siksi uusi Ässä on suunniteltu alusta alkaen tyydyttämään myös alati vahvistuvan idän isokenkäisiä.
Kilpavarustelun ja entistä laajemman ostajajoukon myötä S-sarja istuu nyt entistä paremmin myös Suomeen. Lisävarustelistalta löytyy erinomaisia pimeässä ajamista helpottavia turvavarusteita. Myös lämmitettävät kyynärnojat sekä ovissa että keskikonsolissa - niin etu- kuin takamatkustajille - tuovat iloa suomalaisille Ässä-kuskeille.
Torontossa ei koeajolla tosin paleltu. Elohopea kipusi yli 30 asteeseen. Ilmastoidut istuimet pitivät onneksi tunnelman auton sisällä viileänä.
Ensivaikutelma hätkähdyttää. Moottorin käyntiääntä ei erota sisälle lainkaan - ennen kuin kaasupolkimen survaisee päättäväisesti pohjaan. Myös tuulen suhinat loistavat poissaolollaan.
S-Mersu on viettänyt paljon aikaa tuulitunnelissa, mikä näkyy erittäin alhaisena ilmanvastuskertoimena 0,24. Dieselhybridissä lukema on peräti 0,23.
Suomalaisessa moottoritienopeudessa suurin melun lähde onkin renkaista kantautuva vaimea kumina, joskin melusta puhuminen on liioittelua. Ässässä matkustetaan kuin herran kukkarossa, kaukana on katala maailma.
Ulkomaailman eristämisessä ohjaamosta on myös kääntöpuolensa, S-Mersulla ajo tuntuu hetkittäin kuin ajaisi simulaattoria. Auton sisällä on vaikea havaita, ajetaanko kahdeksaakymppiä vaiko sataakahtakymppiä. Vauhtisokeus yllättää. Todellisuus iskee vastaan autoa kääntymistä varten hidastettaessa. Käännökset hyppäävät silmille.
Hiljainen ohjaamo luo myös puitteet korvien hemmotteluun. Lisävarustelistalta löytyy ylellisistä hifi-laitteistaan tuttu Burmesterin 24:llä kaiuttimella varustettu kolmiulotteinen äänentoistojärjestelmä. En ole kokenut vastaavaa äänen kirkkautta missään autossa aiemmin. Kaiuttimien kautta on helppo erottaa isommankin orkesterin yksittäisten soittimien sointi. Mersulla uskotaan, että valtaosa Ässän ostajista valitsee Burmesterin autoonsa. Kokeilun jälkeen tuohon uskomukseen on helppo yhtyä.
Ai niin, äänimaailmoissa kun liikutaan, bensa-V8:n murina istuu yhä luontevasti Mercedeksen lippulaivaan. V6-diesel tarjoaa toki riittävän suorituskyvyn, mutta fiilis jää jotenkin vajaaksi. Vielä arkisemmaksi Ässä muuttuu, kun voimalinja vaihtuu nelisylinteriseen dieseliin ja pieneen sähkömoottoriin. Hiilidioksidiarvo toki putoaa, mutta niin putoaa ajonautintokin.
Kojelautaa hallitsee kaksi isoa 12,3 tuuman levyistä iPadin tyyppistä näyttöä. Niiden tarkkuus on luonnollisesti HD-tasoa.
Lyhyessäkään versiossa ei varsinaisesti ahdista takapenkillä. Isokenkäisille on tarjolla venytetty pidempiakselivälinen versio.
Suurin vaikutus ohjaamon fiilikseen syntyy huolella tehdyistä eleganteista yksityiskohdista. Pimeällä viihtyvyydestä pitää huolen lisäksi vielä tunnelmavalaistus.
Isoa osaa auton runsaista säädöistä komennetaan keskikonsolin kiertosäätimestä. Lukuisista valikoista huolimatta järjestelmän käyttö on melko luontevaa.
