Pieni merkki ei yritä kisata isojen merkkien pikkuautolaivueita vastaan, mutta 17 000 euron hintaisena, Suomen edullisimpana nelivetona, Swiftille on paikkansa.
Suzuki vetää pääasiassa etupyörillään, mutta kun anturit tunnistavat luistoa, niin viskokytkin siirtää voimaa myös taka-akselille. Se riittää arkisimpiin nelivetotilanteisiin, kuten lumella liikkeelle lähtöön.
Itse kokeilin, miten Swift kiipesi tielle ojan kautta viistoa hiekkapenkerettä pitkin. Kun pehmeä sora sutaisi etupyörien alla, niin takapyörät tarjosivat apua ja Swift nousi ketterästi asvaltille.
Kurkistus auton alle paljastaa kuitenkin, että vetonivelet takana ovat täysin suojattomia. Kori on hieman korkeammalla kuin etuvetomallissa, mutta takatasauspyörästön alin osa takana makaa 14 sentin korkeudella suojattomana.
Menevä maantiellä
Maantiellä Swift on täsmällinen ja napakka ajettava.
Swif-kori on saanut äskettäin lievän faceliftin, mutta perusolemus on jo aikaa nähnyt. Toisaalta suorien linjojen ansiosta matkustamo on avarampi kuin päällisin puolin luulisi. Myös takapenkillä istutaan selkä suorassa, ja keskipaikkakin on käyttökelpoinen.
Järkevien tilojensa ansiosta Swiftissä on tavallaan enemmän alkuperäistä Minin tila-ajattelua kuin nykyisessä retro-Minissä. Hieman yli 200-litrainen tavaratila tosin on sitten aidosti mini.
Ahtamaton 1,2-litrainen bensakone tuottaa 94 hevosvoimaa eli riittävästi, mutta 118 Nm:n vääntö on ohuehko. Suzukin kirittämiseen tarvitaan määrätietoista kaasujalkaa.
Takatasauspyörästön alin osa takana makaa 14 sentin korkeudella suojattomana.
Suzuki Swift ei ole nelivetoisenakaan maastoauto, mutta kyllä se pienistä kiipeilyistä selviää.
Ohjaamo on vähän vanhakantainen mutta selkeä ja toimiva.
Takapyörä kevenee, mutta toinen takapyörä vetää yhdessä etupyörien kanssa, jos luistaa.
Tavaratila on minimäisen niukka.
Vertailun vuoksi: Suomen halvimmat nelivedot (alkaen-mallit)
