Hillman Imp oli melko yleinen näky liikenteessä 1960- ja 70-luvulla. Legendaksi sen tekivät rallimenestys ja Bensaa Suonissa -elokuva.
Brittiläinen autovalmistaja Hillman laajensi mallistoaan pikkuautoihin julkaisemalla Minin kilpailijaksi Imp-mallin vuonna 1963.
Lähestymistapa oli varsin erilainen, mutta pikkuautoissa tuolloin tavallinen, eli pitkittäinen takamoottori ja päämatkatavaratila edessä. Lisää tavaratilaa löytyi Kuplan tavoin moottorin päältä, ja avattava takalasi helpotti sen lastaamista.
Moottori oli Minin tavoin kokoluokassa tehokas ja lisäksi edistyksellinen. Nelisylinterisessä alumiinirakenteisessa rivimoottorissa oli kannen yläpuolinen nokka-akseli. Tilavuudeltaan 0,9- litrainen voimanlähde tuotti 39 bhp:tä eli 40 hevosvoimaa. Se oli myös kallistettu 45 astetta, millä pyrittiin matalampaan painopisteeseen.
Tilankäytöltään takamoottorirakenne ei ollut etuvetoisen Minin veroinen, ja Imp oli sitä yli puoli metriä pidempi. Korimalleja oli kolme: sedan, yli viisi senttiä matalampi linjakas coupe sekä korkeakattoinen pikkupaku.
Hillman Impin myynti alkoi hyvin, mutta sakkasi melko pian laatu- ja luotettavuusongelmien myötä. "Mieluummin ilman kuin Hillman" muodostui lentäväksi lauseeksi.
Tehdas otti palautteen tosissaan. Imp koki lukuisia teknisiä parannuksia, ja valmistuksen laatu saatiinkin kuntoon. Maine oli kuitenkin jo kärsinyt, eivätkä myyntilukemat koskaan kasvaneet parin ensimmäisen vuoden tasolle, joina valmistettiin lähes 150 000 Impiä.
Imp koki kaksi faceliftiä, Mark II julkaistiin mallivuodelle 1966, ja sen myötä mallistoon lisättiin niin ikään 875-kuutioinen 52 bhp:n Sport sekä 1 000 kuution 65 bhp:n Rally. Brittiläiseen tapaan Impiä myytiin useampana valmisteena, tavallisia nimillä Hillman ja Sunbeam sekä varustelluimpia versioita nimellä Singer Chamois. Imp Mark III seurasi mallivuodelle 1968, ja suomessa siirryttiin nimeen Sunbeam Imp 900 pitkälti Hillmanin kärsineen imagon vuoksi.
Imp oli legendaarinen ralliauto, kevyt ja takamoottorisena hyvin liukkaista mutkista kiihtyvä.
Bensaa suonissa
Impeillä ajettiin Suomessakin menestyksekkäästi rallia.
Takamoottori, pienet mitat ja keveys tekivät Impistä ässän soralle ja lumelle. 1970 alkaen säännöt mahdollistivat 1 000-kuutioisen version käytön siihen luokiteltuine viritysosineen. Parhaimmillaan alle litraisten luokassa kilpaillessa ralli-Impissä oli tehoa 100-110 hevosvoimaa.
1960- ja 70-luvuilla oli yleistä, että samalla viritetyllä autoyksilöllä ajettiin viikolla pakolliset ajot ja osallistuttiin viikonloppuna kilpailuihin. Kaikki eivät tuohon aikaan malttaneet harjoitella vain suljetuilla teillä, mistä kuulu kotimainen autoelokuva Bensaa Suonissa osaltaan kertoo.
Maahantuoja Wihuri-Autola päätti nostaa Impin maineen takaisin kunniaan moottoriurheilun avulla. Sillä olikin 1969-1974 oma joukkue Ralliryhmä Härmän Häjyt, jonka ruuturaidoitetut oranssi-valkoiset autot oli nimetty kuulujen häjyjen mukaan. Impin rallimenestys auttoikin myynnissä, vaikka se Kuplan tavoin alkoi 70-luvulle tultaessa olla jo vanhanaikainen.
Hillman (Sunbeam) Imp 1968
TEKNISET TIEDOT:
4-sylinterinen rivimoottori takana pitkittäin, takaveto
2 venttiiliä/sylinteri, kaasutin
Iskutilavuus cm3: 875
Teho bhp net (SAE) hv: 39 (42)
Vääntö Nm: 75,4
Kiihtyvyys 0-100 km/h/s: n. 24
Huippunopeus km/h: 129
MITAT:
Pituus/leveys/korkeus mm: 3 531/1 530/1 384
Akseliväli mm: 2 082
Omamassa kg: 716
Renkaat: 5.50/12
MALLIHISTORIA:
Valmistusvuodet: 1963-1976
Valmistusmäärä: yht. 440 032 kpl
Sunbeam Imp 1968 Classic Motorshowssa 2011.
