Marraskuu oli tullut kuviin ja niin myös pikkujoulut ja Halloween. Pukeutumistyyleissä oli huomattavia eroja, minkä saattoi havaita jo alkuillasta keskustan kuppiloihin menijöissä. Skaala oli juhlapuvuista mitä ihmeellisimpiin virityksiin. Liikkeellä oli viikatemiestä, noita-akkaa, liituraitaa ja juhlamekkoa, ja tätä viimeksi mainittua Rintamäki noukki Ruoholahden taksitolpalta.
- Ja keskustaa kohden, vaiko? Kittiläkin käy? aloittaa kuski.
- Otetaan se ensin mainittu. Apolloon olisi tarkoitus.
Matka ei ollut pitkä, ja takapenkillä istuttiin hiljaa kuin ennen aikaan kinkereissä, kunnes aviopuolisoista se miespuolinen vilkaisi kaupungin väkijoukkoa ja tokaisi:
- Tsekkaas kuski tonne oikealle takaviistoon, siellä on tosi noita-akka.
Kun kuski vilkaisee takaviistoon, niin näkökentässä on naisasiakkaan lisäksi myös ulkona jalkakäytävällä kulkeva noita-akaksi pukeutunut, jota ilmeisesti takapenkin aviopuoliso tarkoitti, ja johon Rintamäki:
- Näyttää olevan!
Takapenkillä istunut naisasiakas herää keskusteluun, häneltä kun on viime hetken meikkauksen myötä jäänyt muut huomiot sivu suun, ja ärhäkkänä puuttuu peliin:
- Mitäs ihmettä? Ruvetaankos täällä arvostelemaan asiakkaita? Ei riitä, että oma ukko heittelee silloin tällöin mielipiteitä ulkonäöstä! Että palveluammatissa oleva heittäytyy mukaan tällaiseen huulenheittoon! Mä jään tähän, ei mua ole aikoihin loukattu tällä tavalla!
Rintamäki ja takapenkin aviomies hetken asialle naureskeltuaan tajuaa, että alkaa olla tosi kyseessä! Vaimo ei usko selityksiä, joten asianlaidan varmistukseksi Rintamäki heittää uukkarit ja näyttää naisasiakkaalle äsken sivuutetun Halloweenjuhlijoiden joukon, jonka eräs jäsen on noita-akaksi pukeutunut.
- Riittääkö todisteeksi? kysyy Rintamäki.
Riitti.
Apolloon tultiinkin sitten hiljaisuuden vallitessa, ja Rintamäki oli kuulevinaan anteeksipyynnön.
Takapenkiltä ojennettiin pari parikymppistä, ja asiakas kysyi että "riittääkö", niin huumoria sekaan heittävä Rintamäki kontraa, että "ei ihan Kittilään, mutta kuitenkin riittäisi jonkun matkaa siihen suuntaan".
Mitä sitten loppuiltaan ja yöhön? Keikkaa keikan perään, ja mukaan mahtui myös niin viikatemiestä kuin noita-akkaakin. Ja todeta piti että Halloweenille henki haisi, useimmalla. Onneksi juhlaeväät vietiin kotiin, eikä jätetty taksin takapenkille.
