Kellot alkoi olla niillä lukemilla kun Hartwall Areena alkoi purkaa tyytyväistä Leijonafania, olihan illan matsista voitto kammattu kotiin, ja Rintamäki oli muiden mukana kärkkymässä kyytiä.
Täydestä Areenasta riitti kyytiä myös allekirjoittaneelle, ja ohjetta ja toivetta tuli:
- Ja nyt sitten hotellille! Pitää vaihtaa juhlatamineet, joten käykös kuskille se että venaat sen aikaa että saadaan stripattua ja jatketaan sitten pikkujoulubileisiin?
- Tottakai, meillehän maksetaan siitä kun pirssi on varattu, ajellaan tai odotellaan.
Illan mittaan selvisi se, että entisaikoihin ei oltu palattu muutaman pikkujoulukeikan myötä, ja ties koska palattaisiinkaan? Muistoissa oli vielä ennen lamaa pikkujoulujen aika… tukka putkella näihin aikoihin kärrättiin juhlaporukkaa tauotta. Nyt oli aikaa ennen yön loppukiriä kilauttaa kaverille ja kaikessa rauhassa huoltoaseman mokka siirtyi kaveruksilla tuulen suojaan.
Museokadulle Urhon pubiin tuli kuskattua asiakas tauon jälkeen. Sitten Mannerheimintielle, jossa Rintamäki noukki kyytiin pukutakkiin pukeutuneeseen ja ilmeisen kylmissään olevan miehen, jolla sisätiloihin tuliaisina oli tuo tuttu, tisleen tuoksu.
- Viimeinkin! Nyt on karmea katastrofi, jatketaan takapenkiltä.
- Jassoo, tarkoitatkos tuota Filippiineillä?
- Siitä mä en tiedä mitään, mikäs siellä? Mulla on ihan muu katastrofi!
- Kerro!
- Tää on ihan karmeeta, mä en saa yhteyttä mun tyttöystävään! Kateissa on puhelin ja päällystakki!
- Entäs lompakko? utelee Rintamäki.
- Se on onneksi perstaskussa, joten kyytimaksu järjestyy, mutta se varsinainen katastrofi, että mä en saa yhteyttä mun tyttöystävään! Se luulee vaikka mitä, vaikkapa sitä, että olen lähtenyt joron jäljille pikkujoulujuhlista. Ja mä kun lupasin, että soitan illan mittaan, jotta ei tarttee olla huolissaan!
- Ei kai nyt sentään, ja jos kerran noin paha katastrofi, niin lainaa mun kännykkää!
- En mä muista puhelinnumeroa, ja se on vielä salainen. Se oli vaan mun kännykässä!
- Entäs jos ajellaan daamin kämpille, niin ongelma poistuu? Heitellään vaikka kiviä ikkunaan?
- Helpommin sanottu kuin tehty! Sen kämpille on tommoiset 400 kilometriä!
Matka pohjoisosaan Helsinkiä kuluikin säestyksellä:
- Tää on katastrofi! Mitä mä teen, mitä mä teen?
Siihen Rintamäki:
- Ota vaikka junakyyti daamin luo ensitilassa, jos taksikyyti on liian suolainen.
