Sitä tulee harvemmin oltua alkuviikosta yövuorossa, joten oli aika ottaa illasta ja yöstä katsaus.
Se että kassa ei suuremmin riemusta kiljuisi, oli etukäteen selvää, olihan viimeisiä päiviä tipatonta tammikuuta.
Tuskinpa tähän iltaan sopisi Poliisi TV:n kuuluisa lause ennen vuoron alkua, se että "aloitetaan työvuoro ihan hyvillä mielin".
Jo parin tunnin aikana selvisi, että pientä keikkaa oli, ja sen verran heikosti kassassa kilinää, joten kahvihammasta saisi kolottaa vielä toiset pari tuntia.
Nostalgian kuunteluksi meni seuraavat puoli tuntia taksitolpalla 45, kunnes:
- Onkos kuljettaja vapaa?
- Kuski ei, pirssi kyllä, siispä?
- Pitäis päästä keskustaan, siihen Lönkan kulmalle, ja jos oikein muistan niin Hercules on paikan nimi, stemmaako?
- On edelleen.
Matkalla takapenkillä olija kysäisi:
- Mitäs kuljettaja tarkoittaa sillä, että pirssi on vapaa, kuski ei?
- Sitä, että kuski on varattu, ja ollut jo kauan. Taksit taas on vapaita, kunnes asiakas varaa sen.
- Harmi, sitä kun ei aina etukäteen tiedä. Hetero arvatenkin?
- Kyllä, oikein arvattu.
Tovin ajeltiin, kunnes takapenkillä siirryttiin illan teemaan:
- Onks kuski kuullut koskaan ravintola-alan ammattilaisten teesiä?
- Ja mikäs se sellainen?
- Amatöörit ryyppää viikonloppuisin, ammattilaiset viikolla!
- Pitänee paikkansa, vaikka tuntuu niitä amatöörejäkin joskus olevan viikolla liikkeellä.
Asiakkaan jätettyään Lönkalle, Rintamäki suuntasi takaisin Töölön suuntaan ja sijoittui vaihteeksi Museokadun tolpalle, jossa muutaman taksin rauhaa ei suuremmin keikat häirinneet.
Nostalgiaa taustalla ja toiveena edes yksi pidempi kyyti, jotta saisi hoidettua sen kahvihampaan kolotuksen, unelmoi Rintamäki… ja aivan kuin pieni lottovoitto, takapenkille sijoittui naisasiakas joka halusi "Espoon perukoille".
Espoon perukoilta Rintamäki palaili kortteerinsa kautta ja piti sen oblikatorisen tauon. Kotona keitetty kahvi sekä sen kaverina muutama herkullinen voileipä piristi kummasti mieltä, joten yön selkään oli mukavampi karauttaa tauon jälkeen, niihin viimeisiin koitoksiin.
Loppuyö meni puolihorroksessa tolpilla, kunnes pari ennakkoa pelasti katastrofilta. Mieliin jäi tuosta yöstä ravintola-ammattilaisten mietelause, ja keikkui se mielessä tuo pollareidenkin "hyvillä mielin", sillä ei se yö sentään mennyt ihan kiville.
