Oli luultavasti tulossa takapenkille kahtia jakautunutta mielipidettä, säästä ja Sotshista… tuumi Rintamäki ja aloitti vuoronsa, sen yön yli menevän.
Jos kuskilta olisi kysytty mielipidettä, niin paska keli ihan reilulla suomenkielellä. Rapa lensi ja juuri pesty työkalu näytti hetken kuluttua siltä, kuin olisi ollut offroad ajoissa mukana. Varo siinä sitten minkkiturkkeja ja muita asiakkaiden kamppeita, pesulalaskut kun ei yleensä mahdu taksikuskin budjettiin.
Länsiväylällä dataan ilmetyi ajotarjous, ja Tapiolasta tärppäsi illan ensimmäinen keikka.
- Apolloon, Mannerheimintielle, aloitti takapenkille sijoittunut.
Lauttasaaren kohdalla asiakas viritteli keskustelua:
- Jo pitkäkin työpäivä takana?
- Ei, kuinka niin?
- Ajattelin vaan, kun autokin näyttää niin rapaiselta. Vai onko se niin, että tiet on taas kylvetty piripintaan sitä ihmeliuosta, joka auttaa hetken tuonne kuuden pakkasasteen kulmille? Sen jälkeen siitä ei ole muuta kuin riesaa, mikäli olen kuljetusalan ammattilaisilta saanut pitävää infoa!
- Mitä vuoroon tulee, niin olet ensimmäinen asiakas, ja saamasi tieto tielitkusta on sataprosenttista.
Tuulilasin pyyhkijät saivat uurastaa lähes koko matkan, sillä kaupungin ytimeen oli muitakin matkalla. Jotta matkantekoon tulisi jotakin positiivista, asiakas heitti kysymyksellä:
- Jo kerran keli on tämä, niin kaiketi keikkaa pukkaa tavallista enemmän?
- Se kyllä pitää yleensä paikkansa. Olisikohan tuon tienpitäjän ajatus ollutkin auttaa taksikuskeja paremmille tienisteille tämän litkun myötä, tiedä sitten? Vaikka yksiin se lyö, pirssin pesuun kun menee ylimääräinen aika ja raha.
Perillä Rintamäki tilinteon yhteydessä tiedusteli asiakkaan kiinnostusta Sotshin kisoihin,
johon tuli napakka vastaus:
- Ne kisat on siellä, ja nämä kisat on täällä!
- Ja mitkäs kisat, jos saa olla utelias?
- Täällä isketään!
- Ei kai kuitenkaan nyrkkeilyhanskoilla? Arvatenkin ihan muuta?
- Olet oikeilla laduilla, jos näin voi asian ilmaista! Lopun varmaan arvaatkin, uskoisin!
