Klaus K:n tolpalla alkoi Rintamäen tavanomainen viikonloppuyön vuoro, ja ei tarvinnut kauan haikailla asiakkaan perään, kun takapenkki sai täytettä.
- Ehtoota ja minne?
- Ehtoota ja Tapiolaan, vastataan takapenkiltä.
Asiakas räpelsi puhelintaan ja valisti:
- Tarttee tsekata parit jutut, joten ajele Tapiolan suuntaan. Kerron osoitteen myöhemmin.
Aikansa puhelimen kanssa värkättyään, sai ilmeisesti toivomansa langan päähän ja kysäisi:
- Sä oot siis vielä siellä?
Luuriin tuli ilmeisesti myöntävä vastaus, johon takapenkiltä:
- Mä tuun takaisin vasta ensi viikolla, joten turhaan odottelet!
Jutustelua kesti vielä hetkisen, jonka päätteeksi asiakas totesi:
- Hyvä juttu! Palaan asiaan ensi viikolla, tai mä tulen käymään siellä Tampereella!
Lauttasaari sivuutettiin ja asiakas antoi tarkempaa osoitetta, joksi osoittautui Tapiolassa sijaitseva hotelli, Tapiolassa sijaitsevan kotiosoitteen sijaan:
- Tarttee kuluttaa vielä muutama tunti, tilanne kun on vähän kinkkinen, jos ymmärrät?
- En ole ihan jyvällä… niin että?
- Vois vaikka tilannetta rinnastaa muuttolintuun, joka on hieman etuajassa! Liekö aikainen kevät, vai mikä?
- No nyt en oo ollenkaan kärryillä! toteaa Rintamäki.
Takapenkiltä, hotellin edustalla tuli tarkennusta asiaan. Juttu oli osapuilleen niin, että edellisenä viikonloppuna asiakas oli työmatkalla Tampereella, tavannut paikallisessa biletyspaikassa tamperelaisen daamin, viettänyt railakkaan yön paikallisessa hotellissa ja kuinkas ollakaan - daami tarttui kuvaannollisesti kamppeisiin.
- Mitenkäs hän tänne eksyi? kysäisee kuski.
- Soitti firmaan, ja sai sieltä osoitteen. Mä kun rehvakkaasti jätin hänelle Tampereelta lähtiessäni käyntikorttini!
- Ja nyt sitten?
- Toivotaan parasta, että ymmärtää ottaa suunnan Tampereelle, muuten joudun jäämään tänne kortteeriin!
