Keskustan tolppaa lähestyi yön pimeydestä nuori nainen ja seurassaan mieshenkilö. Rintamäki seuraili taksin kohdalle pysähtynyttä pariskuntaa, joilla tuntui olevan muuta mielessä kuin yhteinen kotimatka. Lopulta niin sanallisesti kuin käsimerkeinkin naishenkilö antoi ymmärtää, että hän ei seuraa kaipaa ja kapusi Rintamäen rattaille.
- Tuonne Pohjois-Helsingin suuntaan, ja olisiko se tämä osoite, jonka kirjoitin muistiin? aloittaa järkyttyneen ja huolestuneen oloinen nuori naishenkilö.
- Onkos huolia? kysyy Rintamäki
- On, ja isosti!
Samalla hän ilmoittaa kadottaneensa ystävänsä, jonka luona hän kortteeraa, ja kun selviää vielä se, että hän on maaseudulta ja toista kertaa yksin pääkaupungissa. Ja eikä siinä vielä kaikki! Mukaan änkesi hädän hetkellä lipevä mieshenkilö, jonka aikeista hänellä oli varma käsitys!
Rintamäki kaivelee muistiaan, ja tuntien kyllä alueen, jolle matkattaisiin, ja suurin piirtein kaikki kadutkin, niin silti ei saa päähänsä saatua osoitetta, joten kyselee uudelleen kadun nimeä.
Kun muuta kadun nimeä ei tule mieleen, kysäisee Rintamäki, että joskos hän voisi soittaa kyseiselle ystävälleen, niin voitaisiin tarkistaa osoitetta? Ja kuin hyvässä elokuvassa, juttu sai lisävalaistusta… puhelin oli mennyt juntturaan siinä hätäpäissään soitellessaan ja PUK-koodista ei ollut tietoa!
Rintamäki rauhoitteli nuorta ja kertoi että pääkaupungin taksissa on turvassa ja kuski kyllä tekee kaikkensa että asiakas pääsee turvallisesti perille. Niinpä matkattiin annettuun kaupunginosaan, joka ei vaikuttanut asiakkaalle tutulta. Olisiko sitten niin että osoite oli väärä, ja jota ei edes navigaattori tuntenut… vaiko koko kaupunginosa? tuumiskeli Rintamäki.
Aikansa siinä sitten seikkailtiin ja loppupeleissä taksamittarikin oli "holdilla", jotta kyytimaksu olisi edes jotakuinkin kohtuullinen. Ja kuinkas ollakaan… lopulta osuttiinkin oikeaan maisemaan, joka oli ihan muuta kuin alkuperäinen toivottu!
Hiemasen saman tyyppinen katuosoite, minkä kuski oli saanut, ja jota Rintamäki vahvasi oli epäillyt, osui reitille ja asiakas huudahti:
- Hei, nyt mä tunnen ton kaupan ja tuosta vasempaan, niin osutaan oikeaan.
Lopulta asiakkaan paniikkikin oli helpottanut ja kiitollisena kuskin kärsivällisyydestä tuli kommentti:
- Kun mä pääsen kotimaisemiin, niin kerronpahan paikallisille taksikuskeille, että Helsingistä löytyy taksit, joihin voi luottaa… niin että kiitti pirusti!
