Oli toiseksi viimeinen yövuoro ennen kesälomaa. Vaikka loma oli pätkitty, niin 2 viikkoa saisi vetää lonkkaa pirssihommista ja keskittyä omiin harrastuksiinsa. Mitä tähän viikonloppuun tuli, niin muistissa oli menneiltä vuosilta vanhan kaava, jonka mukaan monilla yrityksillä oli korruptiolounaita ja illanviettoja sekä henkilökunnan palkitsemisbileitä ennen Juhannusta ja kesälomia. Saas nähdä, vieläkö kaava piti paikkansa?
Ja pitihän se. Pääkaupungissa oli paikallista illanviettäjää ja Suomenniemeltä, sieltä täältä. Olipa ammattijärjestötkin päässeet liikkeelle, ja Katajanokalla näytti olevan AKT:n suurempimuotoiset kekkerit. Tolpalla, aitiopaikalta saattoi tunnistaa julkisuudessakin olleita kasvoja. Yksi vain näytti puuttuvan… hän, joka sai kenkää.
Yö ei ollut ehtinyt edes auringonnousuun, kun erääseen suosittuun riekkumapaikkaan asiakkaita toimittanut tuskin oli saanut tilit tehtyä, niin isokokoinen huojui kohden taksia ja sijoittui vänkärin penkille. Rintamäen teki mieli opastaa asiakasta siirtymään ulkotiloihin, sillä kunto alkuhavainnon perusteella oli lähes se, mitä kutsutaan nimellä kaatokänni.
Kun suurempaa kuplintaa ei ollut havaittavissa ja äänensävykin oli kohteliaan puoleinen, niin Rintamäki tiedusteli:
- Minnekkäs mestari on matkalla?
- Veisitkös mut kotiin? Mä oon hirveen humalassa, mutta ei hätiä mitiä, rahaa meinaan on! kerrotaan vierestä ja vilautetaan Amexia.
Kuski saa tietää osoitteen, joka nostaa asiakkaan arvon kertaheitolla, sillä alkuillan kassa ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä perjantailta oli odottanut, ja niinpä:
- Allright! Ja jos sattuis heikottamaan matkalla, kyyti kun on pitemmän puoleinen, niin kerro ja kurvataan tien sivuun!
- Sopii ja sopiiko, jos satun nukahtamaan?
- Käyhän se, alkuun vaan tartteen sen tarkan katuosoitteen.
Tuskin Rintamäki oli kerennyt navigaattoriin näpytellä määränpäätä, kun vieressä kuorsattiin.
Ja kuinkako keikka sujui? Tuon tuosta asiakas kysäisi, että missäs hän on ja mihinkäs sitä ollaan menossa ja tiekään ei tuntunut tutulta.
Kun nämä liepehelliset seikat saatiin selvitettyä ja kotipihaan toimitettua matkalainen, niin aamutorkut olivat tehneet tehtävänsä, ja vierestä tiedusteltiin, ja jo ihan kohtalaisessa kuosissa:
- Mitenkäs sä tänne osasit mut tuoda? Mä näet asun just täällä!
- Tuo nykyajan vänkäri, eli navigaattori oli tiennäyttäjänä. Sitä kun ei stadin kuski ihan kaikkia osoitteita osaa täällä Suomenniemellä… niin että näin, ja kiitos sekä hauskaa Juhannusta!
- Kuten myös, kontrataan Rintamäelle.
