Kultarantaan oli presidenttimme Sauli Niinistö kutsunut Suomen vaikuttajia ja lehdistöä keskustelemaan päivän polttavista ulko- ja puolustuspoliittisista aiheista.
Toisaalla Rintamäki, erään venesataman rannassa, kuumassa auringonpaahteessa sai jokakeväisen veneenkunnostuksen valmiiksi.
Rintamäen saatua kipponsa laituriin, jonkin sortin tyytyväisyys iski pintaan… samalla kun kolumnin juttu takoi takaraivossa.
Mitenhän siellä Kultarannassa, saatiinkohan siellä satamaan jotain konkreettista?
Rintamäki siirtyi läppärin näppäimille saunan vilvoittelun jälkeen ja siirsi tietokantaan seuraavan taksikeikan:
- Ei vissiin haittaa, vaikka mentäis tuota Sipoon korpea kohti? aloittaa asiakas.
- Niin kauan kun ollaan kuivalla maalla, tietä löytyy ja asiakas on halukas maksamaan kyydistä, niin suunta on vapaa.
Jos ilta oli ollut mukiin menevä, niin tämä kyyti oli sitä kaikin puolin. Toiveena oli ollut vaihteeksi vähän pitempi keikka alkuillan pätkäreissuille, ja kun asiakaskin oli illan mukikierrosten jälkeen hyvällä huumorilla varustettu, niin mikäpä siinä oli kurvailla Sipoon kiemuraisia.
Jossakin vaiheessa takapenkiltä tiedusteltiin:
- Sä kun oot taksikuski, niin onks se niin, että illan viimeiset kyydit tahtoo olla pikkuisen kiusallisia?
- Mitäs takapenkki sillä?
- Oon vaan kuullut, että taksikuski on se viimeinen toivo, niille nipottaville naikkosille, jotka alkuillasta antaa rukkasta oikealle ja vasemmalle, ja kun valomerkki tulee, niin hokaavat, että kotiin onkin lähdettävä, ja ihan yksin?
- Joskus saattaa tulla tilanne vastaan, vastaa kuski.
- Ettet vaan olis jo tänä yönä joutunut tilanteeseen, naamakin kun punottaa! jatketaan takapenkiltä.
- Täytynee selittää tää punotus. Ei sitä ihan joka yö meikäläistäkään kosita, punotus johtuu vaan siitä, että on tullut oltua veneen kunnostuksessa pari viikkoa! Ja aurinkoakin on ollut siihen malliin, että olisi ollut syytä käyttää jotakin aurinkovoidetta… niin että se siitä punotuksesta!
Tarina meni perille ja asiakaskin. Kun maksua tarjottiin, niin hyvästä kyydistä tuli kortilla tippiä, ja Rintamäki naputteli Sagemiin numerot 41 ja E.
