Ulkoisesti Soul näyttää ylikasvaneelta Miniltä - mutta ei retrolta vaan teknolta. Terävän kulmikas kattolinja on ainakin samankaltainen kuin mikä on Minin tavaramerkki.
Sisällä jyhkeät istuimet ovat miellyttävät ja tilaa on joka suuntaan. Korkea istuinasento takaa hyvän näkyvyyden kaikkiin muihin suuntiin paitsi takaviistoon.
Toisen sukupolven Soul on edeltäjäänsä hienostuneempi sisätiloiltaan ja aistittavalta laadultaan. Muovia toki sisustuksessa käytetty, mutta se on mustaa ja monin paikoin pehmeänsorttista.
Ajoautoamme vei eteenpäin 1,6-litrainen vapaastihengittävä bensiinimoottori parinaan 6-vaihteinen käsivaihteisto. Kevytkoriselle Soulille automme 132 hevosvoimaa riittivät hyvin. Kierroskoneelle 3. ja 4. olivat oikeita ohitusvaihteita.
Kaupungissa kotonaan
Supreme -varustetason myötä autossa oli kaksivärimaalaus sekä kiiltomustaa edessä ja takana.
Supreme merkitsee myös 18-tuumaisia vanteita ja leveitä 235/45R 18 -renkaita, mutta leveät renkaat rankaisivat vain pienenä vetelynä urissa.
Soul on terve ajettava mutkateillä. Kaupungissa se on kotonaan, vain pieni nyökkiminen vaivaa liikkeelle lähtiessä ja kakkoselle vaihdettaessa.
Ohjaustunto on aavistuksen keinotekoinen.
Parasta Soulissa on hiljaisuus. Melua ei raikaa häiritsevästi sisälle moottoritievauhdissakaan. Kulutus pysyy maltillisina. Meidän keskikulutuksemme oli 7,0 litraa sadalla kilometrillä.
Soulin ohjaamo on aistikas ja laadukkaan oloinen. Ohjaamossa toistuvat ympyrämäiset linjat.
Takajalkatilaa on reilusti. Tilaa on tehty käytännössä osin myös tavaratilan kustannuksella.
Tavaratila jää nelimetrisessä autossa väkisinkin suhteellisen pieneksi.
