Mitsubishin globaali pikkuauto Mirage on nimetty Euroopassa Space Stariksi. Nimitys sopii hyvin. Eihän koeajoautomme varsinainen tila-auto ole mutta ulkomittoihinsa nähden mukavan väljä kuitenkin.
Edessä on suorastaan avaraa korin lievää kapeutta lukuunottamatta. Keskimittaiset aikuiset mahtuvat niin ikään takapenkille.
Tilaa on saatu riisumalla kaikki turha pois. Esimerkiksi jalkatilaa syövää muhkeaa keskikonsolia ei autossamme ole.
Kuljettajan paikalta näkyvyys ulos on erinomainen, ja korin mittasuhteet on helppo hahmottaa. Kaupunkisukkulointi on helppoa, sillä Space Star on kerkeä kääntymään ja sen kääntösäde on lyhyt.
Pehmeää kulkua
Ajoautomme jousitus on nykymittapuilla pehmeähkö ja rengasprofiili kapeankorkea. Ehkä juuri näistä syistä ajopelimme ei vierasta huonojakaan tienpintoja.
Vastapainoksi kori vähän kallistelee nopeissa suunnanvaihdoissa. Sopivasti kaasua annostelemalla auto kyllä taittuu myös tiukkoihin kurveihin.
Pikku-Mitsumme osoittautui maantiellä nopeammaksi ajopeliksi kuin etukäteen uskoimme. Space Starin moottori on suhteellisen väkevä pieneen massaan ja vähäiseen ilmanvastukseen nähden.
Ainakin kahden hengen kuormalla Mitsubishimme kipuaa vauhtiaan menettämättä myös Suomen suurimpia moottoritiemäkiä. (Ykköstie Salon itäpuolella)
Lisälasti voisi ehkä jo hyydyttää menoa.
Ajo-ominaisuudet riittävät mielestämme myös maantielle. Parin tunnin reissu luonnistuu Space Star -kuskilta milloin vain.
Pientä takertelua
Vaihteita on viisi, ja ne on järkevästi välitetty. Valitettavasti vaihteisto on luonteeltaan takerteleva, eikä pakki mene aina ensi yrittämällä päälle.
Manuaalista pääsee eroon, jos maksaa 1 600 euron lisähinnan portaattomasti toimivasta automaatista.
Ajomelua Space Starin sisällä on jonkun verran nopeudesta riippumatta. Se on enemmän tasaista huminaa kuin johon paikallistuvaa häiritsevää rohinaa. Varsinaista rengasmelua on pikkuautoksi vähän.
Joissakin täräyksissä kojelaudasta kuuluu pieniä säröääniä, mutta vain joissakin.
Pärinää
Varsinainen ärsytyksen - tai toisaalta huvin - lähde on kuitenkin moottori. Moottori pörähtää äänekkäästi käyntiin, ja kaupunkinopeuksissa sylintereiden lukumäärä ei jää huomaamatta. Tasaisessa vauhdissa moottorin ääntä ei erota.
Space Starin paras puoli on tasaisen alhainen kulutus. Kulutus painuu hitaammissa maantienopeuksissa lähelle neljää ja nousee moottoritiellä kuuteen litraan. Runsaan tuhannen kilometrin koeajon keskikulutus oli 5,1 litraa, johon lukemaan sisältyy myös ilmastointilaitteen käyttö.
Nykytyyliin Space Starin takavalot eivät pala päiväajovalojen kanssa.
Mittaristo on selkeä ja helppolukuinen.
Etupenkit ovat melko pehmeät ja mukavat. Reisitukea on hyvin mutta sivutukea saisi olla enemmän.
Takapenkki on levymäinen, tosin ihan istuttava. Tilaa on takana kohtuullisesti.
Tavaroille on tilaa enemmän kuin korin ulkomitoista voisi päätellä.
Kojelauta on toimivan konstailematon ja kaikki löytyy sieltä mistä pitääkin.
