Ääni on röhevä, uhkaava ja lopulta aggressiivisen rähisevä.
Neljästä takaputkesta purkautuva möly lähtee 5,2-litraisesta V10-moottorista, joka tuottaa kevytkoriselle autolle järeät 610 hevosvoimaa. Näillä tehoilla nelivetoinen Huracán ampaisee nollasta sataan 3,2 sekunnissa ja pystyy saavuttamaan 325 km/h huippunopeuden.
Kovia lukuja, joita superauto tarvitsee maineensa turvaksi, mutta kirkkaanvihreän Huracánin ratissa mietin ihan muita asioita. Kuuntelen pakoäänien sinfoniaa, ihmettelen kojelaudan särmikästä muotokieltä, jonka syvyydestä silmiini osuu myös Audista tuttuja painikkeita. Lamborghinihan kuuluu VW-konsernin Audi-ryhmään.
Käännän alareunastaan suoraa ohjauspyörää, läpsyttelen vaihdesiivekkeillä pykäliä sisään ja suuntaan keulan kohti Premier Parkin rataa Sipoon ja Porvoon välimaastoon.
Premier Parkissa ojennan pääsuoralla jalan suoraksi ja Huracánin kiihtyvyys puristaa minut selkänojaa vasten. Kiihtyvyys todella tuntuu selkärangassa.
Mutkassa käännän liian myöhään, mutta Huracánin neliveto tarraa asvalttiin ja silkka voima repii auton ulos kaarteesta ajolinjoista piittaamatta.
Saan välähdyksenomaisen käsityksen siitä, mikä on tämän auton ydin. Se on oikeasti se taisteluhärkä, jonka mukaan se on nimensä saanut. Raivon härän vastapainona on äärimmäisen kurinalainen hallittavuus ja kaiken huipulla superurheiluauton mystinen adrenaliinitasoa nostava häkellyttävä kosketus.
Kun jyristelen Huracánilla Porvoon moottoritiellä, taakse jättäytyy tämän tästä auto, jonka tuulilasista välkkyy kännykameran objektiivi. Ajelen hissukseen, ja ohittavat autoilijat virnistävät ja näyttävät peukkua.
Taisteluhärkä tunnistetaan, ja sitä arvostetaan.
Kattolinja kulkee 1,1 metrin korkeudella.
Kun rullaan Esplanadia pitkin, niin isät kiskovat pikkupoikiaan katsomaan autoa. On pakko polkaista putkista pari lyhyttä Lamborghini-aariaa.
Ajoasetuksista voi valita stradan, sportin tai corsan. Corsa pudottaa luistonestot pois, sitä en juuri käytä, koska jo sport-asetuksilla putkista alkaa löytyä pakoäänien pauketta ja papatusta bulevardilla kruisailuun. Kuhmuraisella Espalla huolestun keulaspoilerin maalipinnasta ja nostan Huracánin keulahissillä keulan 4,5 senttiä normaalia korkeammalle.
Tämä on Lamborghini Huracán, myydyimmän Lamborghinin eli Gallardon seuraaja. Se on hieman Gallardoa pidempi akseliväliltään. Teholukemat ovat kutakuinkin ennallaan, ja mutta muoto on aiempaa rajumpi.
Ajamani kirkkaan vihreä Huracán lienee tällä hetkellä Suomen ainoa Huracán. Se on myynnissä vantaalaisessa autoliikkeessä, jossa sen päälle on isketty noin 500 000 euron hintalappu. Hinnasta noin 200 000 on veroa, eli kuka ikinä tämän auton Suomeen ostaisikaan, hän ojentaisi omalta osaltaan auttavan kätensä talousvaikeuksissa kituvalle Suomen valtiolle. Myyjä kuitenkin arvelee, että auton omistaja saattaa sittenkin löytyä Suomen rajojen ulkopuolelta.
Huracán on toinen valmistuksessa olevista Lamborghineista tällä hetkellä. Toinen on V12-moottorilla varustettu Aventador, joita niitäkin on Suomeen ajautunut ainakin yksi kappale.
Ylipäätään Lambo on kuitenkin harvinaista herkkua näillä leveysasteilla. Tunnetuimmat Lamborghinit olivat 2000-luvun puolivälissä Rytsölän veljesten keltainen ja sininen Diablo.
Mittaristo ei ehkä ole tyylikkäin, mutta on se puhutteleva.
Painikkeiden muotoilussa on samaa särmää kuin ulkomuodossakin.
Starttinappi on piilotettu ylös nostettavan kahvan alle.
Tavaratila vetää juuri ja juuri tietokonerepun.
Konehuone on takana.
Huracánin ilme on todella häijy.
