Cactuksen ovet kiskaistaan kiinni kangasremmistä rättärimäiseen tapaan. Istuimetkin ovat kuin kangassohvia ulkonäöltään. Onneksi muodoiltaan oikeita auton istuimia.
Rättärin tapaan myös ajoautomme moottori oli pieni ja vaatimaton. Kolmisylinterinen 82-hevosvoimainen mylly jaksoi kuitenkin vetää erittäi kevyeksi rakennettua autoa yllättävän pirteästi. Cactushan on 200 kiloa C4-mallia kevyempi.
Auton keveys näkyy kaikessa. Takaikkunat saa vain raolleen takaosistaan ja keveydellä on selitetty myös yksiosaista takapenkin selkänojaa.
Alusta on mukavuuspainotteinen. Ei sentään mikään Rättäri, mutta ei lähelläkään saksalaista napakkuutta. Ohjaustunto on parempi kuin monessa isommassa pelissä.
Vaihdekepin liikerata on Cactuksessa on hieman turhan pitkä, mutta vaihteet loveutuvat päälle mukisematta.
Cactus on hauska auto ajella.
Ulkoisesti huomio kiintyy ihan ensiksi kylkien ja kulmien muovisiin suojaelementteihin, joiden sisällä on ilmakapseleita. Järkevä idea, joka moninkertaistaa 70-luvun autojen paksujen sivulistojen edut. Tyynyjen ansiosta kylkikolhuilta pitäisi säästyä.
Tyynyt sietävät valmistajan mukaan kolhimista aina 40 asteen pakkaseen asti.
Mittaristoa mallaa vaakatasoinen digitaalilaatikko, johon nopeusnäyttö ilmestyy. Kojelaudan kosketusnäyttöön on piilotettu useimmat hallintalaitteet.
Näyttöön saa mm. vakionopeussäätimen, johon voi itse ennakolta säätää ajonopeuksia.
Myös takakulmissa on ilmatyynyt puskureissa.
