Ensimmäinen tunti marraskuuta oli meneillään ja Rintamäki palaili Espoon perukoilta, jonne keskustasta kehkeytynyt keikka oli vienyt. Valokeilaan osui kettu repolainen, joka myös oli ollut elantonsa perässä, ja onnistunutkin siinä. Citykani takaisi ravinnosta sen kiinteän puolen, ja mikäli Yläkerran Isäntä soisi kelin jatkuvan vesisateen muodossa, niin nestepuolikin olisi taattu.
Rintamäen yön urakka oli vasta aluillaan, joten ketun esimerkkiä noudattaen oli lisättävä tehoja hyvällä taktikoinnilla ja myöskin sillä kuuluisalla onnella, jotta aamulla olisi kanttia vilkaista vuororaporttia. Ja mitä taktiikkaan tuli, niin Ravintola Teatteri sopi kuvioihin ihan reitinkin puolesta.
Eipä tarvinnut kauan seurailla jo ikoniksikin muodostunutta nakkikopin myyjää ja hänen rutinoituneita otteitaan, kun takapenkille tuli täytettä.
- Lähdetkö Järvenpäähän?
- Takuuvarmasti. Mistä moinen kysymys? utelee Rintamäki.
- On muutaman kerran tullut tyyliin "No Way!" eli ei ole keikka kelvannut. Kuulemma pitkät keikat ei ole näiden mieleen, lyhyttä ajellaan mieluummin, joka perustuu näihin aloitusmaksuihin.
- Ei näillä kuskeilla voi olla kovin pitkä matikassa, sillä näinä aikoina saattaa kyseinen kuski heittää keikan pari alta 15 euroa ja jonotella tolpalla sen ajan, kun meikä käväisee Järvenpäässä ja kassassa esiintyy ihan eri numeroita. Ja totuus on se, että jos näihin hommiin alkaa, niin jokainen keikka on toivottu ja ajetaan, mikäli asiakkaalla on maksuvälinettä ja kunto kestää kuljetusta.
- Oikea asenne, ja jos mennään Tuusulan väylää, niin tarjoan kupin kahvia munkin kera Hyrylän Shellillä, sillä aikaa kun kiskaisen savut … niin että käykö?
- Sekin käy!
Aamu oli jo neljännellä tunnillaan, ja ketun malliin kohtalaista tuuriakin oli matkassa. Museokadun tolpalta kyytiin nousi jo ikääkin kerryttänyt naisihminen, joka toivoi kyytiä Espooseen:
- Sinne Kökkeliin, elikkä Kauklahteen!
Lauttasaaren huitteilla Länärillä takapenkiltä heitettiin kysymys joka ei ollut ihan jokapäiväinen:
- Mitähän teikäläiset ajattelee tuosta Ebolasta? Ei näköjään Suomessakaan selvitä ilman pikku paniikkia, meinaan tuo Meilahteen kiikutettu, jota nyt testataan!
- No olisihan se kumma, jos ei kolahtaisi yhteen jos toiseenkin ajatukseen, kontraa Rintamäki.
- Kun te tuhannet taksikuskit kärräätte satoja asiakkaita per nenä viikossa, niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin, ja tai satamissa, niin eikös pelota?
- Jos kyseinen tauti jostain syystä leviäisi tänne, niin varmaankin jokainen tämänkin alan ammattilainen joutuu itse tekemään päätöksen, jatkaako vaiko ei. Tämä kun ei ole kuitenkaan ammatti, jota voisi rinnastaa vaikkapa sellaiseen eettiseen, kuin lääkärit yli rajojen.
