Mies oli pysäköinyt työnantajansa huoltoauton Turussa Brahenkadulla jalkakäytävän viereen yksityiselle maalle, joka oli jalkakäytävän tavoin pinnoitettu alue, mutta kuului kiinteistölle. Mies itse kiinteistön huoltomies ja hänellä oli kiinteistön lupa pysäköidä alueelle tilapäisesti.
Alueelle ei oltu valtuutettu kunnallista pysäköinnin valvontaa, vaan se oli yksityisen pysäköinnin valvojan aluetta.
Kunnallinen pysäköinninvalvoja oli katsonut, että vaikka auto ei ollut jalkakäytävällä, se oli kuitenkin kulun esteenä ja kirjoitti virhemaksun.
Pysäköinnin valvoja perustelu sakkoaan sillä, että auto oli pysäköity kiinteistön toisen nosto-oven eteen, joka oli varustettu pysäköinnin kieltävillä liikennemerkeillä ja pysäköidyn auton vieressä oli liiketila, johon asiakkaiden pitää päästä esteettömästi kulkemaan.
Lisäksi pysäköinnin valvoja perusteli maksua sillä, että yksityisen ja yleisen alueen raja alueella oli hämärä.
Turkulaismies valitti päätöksestä ensin turhaan pysäköinnin valvontaan ja sitten hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus totesi, että "esteetön kulku nosto-ovien vieressä olevaan liikehuoneistoonkaan ei edellytä kävelyä ovien edessä olevan alueen poikki". Maksu kumottiin.
Tämä ei kelvannut Turun pysäköinnin valvojalle, vaan valvoja valitti edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus taas totesi yksiselitteisesti, että "pysäköintivirhemaksua ei saa ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta määrätä, jos pysäköintivirhe on tehty yksityisellä alueella".
Turun kaupunki velvoitettiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös julkistettiin 3. joulukuuta 2014.
