Vuoden viimeistä vuoroa aloitteleva Rintamäki tunsi mielessään sitä mielihyvää, jota työnteosta saa, ja varsinkin kun suuremmilta kolhuilta ja moitteilta säästyneenä on saapumassa maaliin.
Vaikka ajatukset liikkuvatkin jo joulussa, kinkunpaistossa, graavilohen virittelyssä, lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikoissa, unohtamatta lisukkeena riistaherkkuja ja sienisalaattia, kotitekoista lasimestarinsilliä, virvokepuolta jne., niin tämä yö vielä ja sitten rukkaset naulaan.
- Mitäs kuski, joko alkaa olla vuosi pulkassa, aloittaa asiakas.
- Vielä tämä yö, ja se on siinä, valottaa Rintamäki.
- Ja kotimaassa, jouluna?
- Varmasti, ja kaikessa rauhassa. Entäpä itse?
- Kanarialle, joulun viettoon.
Kun Rintamäki tiedustelee asiakkaan valintaa, niin kotimaakin kyllä oli ollut tapetilla vielä puolisen vuotta sitten, vaan kuinkas ollakaan, viime kesälomien aikaan oli tavannut erään matkaoppaan, josta tulikin muuta, kuin hyvän päivän tuttu.
- Eli se mitä suomeksi voi sanoa - suuri ihastus?
- Se se, ja jos kaikki menee nappiin, niin Joulu saa uuden käänteen mun elämään. Ajatteles - mä olen ratsannut näitä Stadin paikkoja vuodesta toiseen, löytääkseni itselleni elämänkumppanin, ja sellainen, suomalainen, piti käydä löytämässä etelästä!
- Entäs tämä ilta? Jos sattuis kohdalle kilpasisko?
- Nämä Stadin siskot on kevyttä kamaa tän etelän rinnalla. On tietty tarjolla botoxia, silikonia ja pystynokkaa, jotka ei meikäläiseen kolahda. Tämä löytö on kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta löydetty, ison talon supernätti piika, luonnollinen, ahkera ja… kyllä sä tiedät, aito luonnonlapsi!
Asiakas jäi erään Fredan ravintolan eteen, toivotteli hyvät joulut ja uudet vuodet, sujauttaen kuskin kouraan kympin tippiä, hyvästä kyydistä.
Alkoi olla aamupuolta, ja vaikka kyseessä oli arkiyö, niin löytyi silti yksi jos toinenkin, pikkujouluista kotiin suunnistava.
Eräs joka rantautui työnantajansa bileistä, kertoili tulevan joulun ostosmatkasta:
- Se on sitten ylihuomenna matka Viipuriin, jouluostoksille! Yleensä sieltä tulee porukkaa tänne
Suomen puolelle samoissa merkeissä, vaan nyt ruplan heikentyessä suunta onkin päinvastainen.
- Ja mitäs sieltä jouluksi?
- Elektroniikkaa ja vaimolle timanttisormus! Tulee noita avioliittovuosia täyteen tuossa vuoden vaihteessa, joten on aika sitä juhlistaa samalla, kun kinkkua sulatellaan.
Kun Rintamäki teki vuoden viimeistä "tilitystä", niin mielessä kävi, että riittäisköhän vaimolle joululahjaksi pelkkä kuski, ilman timanttisormusta… kinkun kera?
