Robert Barryn skootteri tupruttaa savua taivaalle Notting Hillin pienellä sivukadulla Lontoossa. Barry yrittää kuumeisesti löytää skootterin eteen kiinnitetystä kartastaan ennestään tuntematonta katua, jolle hänen pitäisi seuraavaksi ajaa. Tehtävä on hankala, sillä katuja ja kujia Lontoossa totisesti riittää.
- Monet kadut ovat vielä yksisuuntaisia. Parhaimman reitin löytäminen on tärkeää, jottei tarvitse ajaa turhia kilometrejä, Barry miettii.
Barry on yrittänyt opetella Lontoon katuja nyt 17 kuukautta. Hän on yksi lukuisista Lontoon keskustan taksikuskeiksi haluavista, jotka ennen tehtävään pääsemistä joutuvat suorittamaan The Knowledge -testin.
Testissä kuljettajan täytyy osata ilman karttaa tai navigaattoria kulkea sujuvasti noin kymmenen kilometrin säteellä keskustassa 320:ä ennakolta määrättyä reittiä. Katuja alueelle mahtuu 25 000 ja nähtävyyksiä ja muita kiinnostuksen kohteita noin 20 000. Taksikuskien oletetaan tietävän Buckinghamin palatsin ja muiden suosikkinähtävyyksien lisäksi muun muassa hotellit, teatterit, poliisiasemat, kirkot, museot ja puistot.
- En ole oikein ajatellut, kuinka monta katua tai kohdetta jo tiedän. Olen vain niin keskittynyt tähän tekemiseen. Varmaankin olen noin puolivälissä opettelua, Barry arvelee.
Korkea vaatimustaso
Valtaosa taksikokelaista eli "Knowledge-pojista" tutustuu reitteihin Barryn tapaan skootterilla, koska se on nopein ja kätevin tapa liikkua suurkaupungin kaduilla. Lontoon liikenneviraston mukaan tuhansista kokelaista noin 700-1 000 läpäisee testin vuosittain.
Pääsääntöisesti valmistuminen taksikuskiksi vie kahdesta neljään vuotta. Moni yrittää testin läpäisemistä useaan otteeseen, keskimäärin 12 kertaa, ja vain harva onnistuu ensimmäisillä kerroilla.
- Minusta on hyvä, että testi on tiukka. Jos saat asiakkaan kyytiin, sinun pitää tietää paras ja taloudellisin reitti. En itsekään haluaisi olla taksin kyydissä, joka ei tiedä, minne mennä, Barry sanoo.
Vuodesta 1865 käytössä ollutta ja vain vähän muuttunutta The Knowledgea pidetään maailman vaativimpana taksien ajokokeena. Testin tiukkuutta perustellaan muun muassa asiakkaiden korkealla vaatimustasolla, johon pitää vastata korkeimmalla mahdollisella palvelulla.
Testin laaja-alaisuus on kiinnostanut myös brittitutkijoita. Lontoon University College tutki kokelaiden aivotoimintaa pari vuotta sitten. Tulokset osoittivat, että taksikuskikokelaiden aivot muuttuvat ja kasvavat koulutuksen aikana.
Jo aiemmin tutkimukset ovat osoittaneet, että Lontoon taksikuskien aivoissa tilan hahmotuksesta ja muistamisesta vastaava hippokampus on tavallista suurempi.
Itsenäinen työ
Lontoossa työskentelee tällä hetkellä noin 25 000 taksikuskia. Yksi heistä on kymmenen vuotta alalla ollut David Gaulton. Häneltä taksiluvan saaminen kesti kolme vuotta.
- Testi on vaativampi kuin sen pitäisi olla. Sanoisin, että 12-18 kuukautta olisi sopiva aika.
Gaulton työskenteli ennen taksikuskiksi siirtymistä tietokoneohjelmoijana. Nykyinen työ saa pääosin kiitosta.
- Olen ihan tyytyväinen. Nyt olen itseni pomo ja voin työskennellä itsenäisesti. Tämä on joustavaa, kun työajatkin voi valita itse.
Miinuksiakin löytyy.
- Jos auto esimerkiksi hajoaa, niin silloin ei ole töitä. Sillä tavalla tämä on epävarmempaa kuin aiempi työ.
Robert Barrylle pääsyy ryhtyä taksinkuljettajaksi on Galtonin tavoin vapaus. Sitä ei riittävästi löytynyt aiemmista toimisto-, rakennus- ja tietöistä.
- Itselle työskentely kiinnostaa. Pidän myös Lontoosta niin paljon, että olisi hienoa liikkua täällä päivittäin.
Kun Barry aloitti valmistautumisen taksikokeeseen, hän oli vielä töissä. Nyt hän on jäänyt kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Viitenä päivänä viikossa hän etsii uusia reittejä skootterillaan keskimäärin seitsemän tunnin ajan, sunnuntai menee oppikirjoja lukiessa. Vain lauantai on vapaapäivä.
Rahaa Barry laskee käyttäneensä valmistautumiseen tähän mennessä noin 2 000 puntaa eli 2 350 euroa ja ainakin tonni menee vielä. Mutta Barry uskoo kaiken olevan sen arvoista.
- Haluaisin jo päästä auton rattiin.
