Ladan tarina alkoi, kun Neuvostoliitto päätti viisivuotissuunnitelmassaan vuonna 1966 lisätä henkilöautojen tuotantokapasiteettia ja perusti uuden autotehtaan AvtoVAZ:in.
Italiasta saatiin yhteistyökumppaniksi Fiat, joka myi samana vuonna julkaistun keskikokoisen 124-mallinsa piirustukset sosialistivaltion uuden automallin pohjaksi.
Aihio oli hyvä: riittävät tilat neljälle aikuiselle, neljä ovea, yksinkertainen rakenne ja kohtuullinen koko.
Takavetoiseksi autoksi ajettavuus oli hyvä, olihan takana nelilinkkituenta kierrejousilla. Sitä jalostettiin paikallisten ja muiden itä-blokin maiden tarpeiden mukaan: koripellit olivat vahvempia, takajarrut olivat rummut levyjen sijaan, lämmityslaite mitoitettiin riittäväksi Siperiaan ja moottoriksi vaihtui kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 1.2 litrainen, joka oli hätätapauksessa mahdollista käynnistää vakiovarusteisella veivillä.
Vuonna 1970 uusi Žiguli eli VAZ 2101 oli valmis tuotantoon. Uutuus oli paikallisilla markkinoilla moderni verrattuna vaikkapa Moskvitsh Eliteen ja juuri valmistuksesta poistuneeseen Jaltaan.
Vuonna 1971 valikoima täydentyi farmarilla ja samana vuonna alkoi myös Žigulin vienti. Export-malli nimettiin Ladaksi.
Lada 1500 S Masiina Meetingissä Rajamäellä vuonna 2011.
Suomi harjoitti Neuvostoliiton kanssa bilateraalikauppaa vaihtamalla tuotteita ja palveluksia. Itäautot olivat edullisia verrattuna vastaavan kokoluokan länsiautoihin ja menivät hyvin kaupaksi sekä edullista autoa etsiville että vasemmistolaisuuttaan korostaville. Tosin itäautojen edullinen hinta tarkoitti myös tyytymistä vaihtelevaan valmistuksen laatuun, minkä aatteen miehet uskollisina tietysti kiistivät.
Lada oli kuitenkin muita itäautoja laadukkaampi ja luotettava liikkuja. Se lähti käyntiin kovillakin pakkasilla ja sillä tarkeni ajella ilman aikanaan muodikasta karvahattua. Yksinkertainen tekniikka oli huollettavissa lähiön kerrostalon pihamaalla.
Vuonna 1973 julkaistiin enemmän tasa-arvoisille ostajille paremmin varusteltu ja tehokkaampi 75 hv:n Lada 1500 S, joka erottui nelivalomaskillaan ja runsaammilla koristelistoillaan.
Vuosien mittaan nähtiin myös 1300 ja 1600 kuutioiset versiot.
Toisen sukupolven 1,3 -litrainen ja suorakulmaisilla etuvaloilla varustettu Lada 2105 esiteltiin rinnalle jo vuonna 1980. Sen myynti Suomessa alkoi seuraavana vuonna ja se sai pian lempinimen ”viis yli yhdeksän". Alkuperäisen Ladan myynti Suomessa päättyi uuden mallin myötä 1982, mutta Neuvostoliitossa niitä valmistettiin rinnalla aina vuoteen 1988 saakka.
Lada selvisi autovalmistajana Neuvostoliiton hajoamisesta ja 2105:sta edelleen kehitettyjä versioita valmistettiin Venäjällä vuoteen 2012 saakka. Egyptissä niitä tehdään edelleen.
Entisöimätön vain 6700 km ajettu Lada 1200 export-malli vuodelta 1974. Takana Volga.
Museorekisteröity Lada 1500 S 1976 Classic Motorshowssa Lahdessa vuonna 2013.
Isolohko-Lada Classic Motorshowssa Lahdessa vuonna 2011.
Lada 1200 (VAZ 2101) 1974
TEKNISET TIEDOT:
4-sylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, takaveto
2 venttiiliä/sylinteri, kaasutin
Iskutilavuus cm3: 1 197
Teho DIN hv: 60
Vääntö DIN Nm: 87
Kiihtyvyys 0-100 km/h/s: 19
Huippunopeus km/h: 140
MITAT:
Pituus/leveys/korkeus mm: 4 073/1 611/1 440
Akseliväli mm: 2 424
Omamassa kg: 995
Renkaat: 165 SR 13
MALLIHISTORIA:
Valmistusvuodet: Lada 2101 1970-1988, Lada takaveto 1970-2012
Myyntivuodet Suomessa: 1971-1997
