Dodge Dartin 2- tai 4-ovinen "tolppa" eli sedan rivikuutosella ja kolmevaihteisella manuaalivaihteistolla oli tavallinen valinta perheautoksi. Yhtenäiseen etusohvaan mahtui 6 matkustajaa.
Amerikkalaiseen tapaan runsaasta valinnaisvarustelistasta saattoi ruksia vaikkapa veekasimoottorin, neljä itse vaihdettavaa tai kolme automaattisesti vaihtuvaa vaihdetta sekä ohjaus- ja jarrutehostimen. Tekniikka oli tuttua ja toimivaksi todettua: moottori edessä ja takaveto. Etujousitus on toteutettu vääntösauvoilla, takana on lehtijousitettu jäykkä akseli.
Linjakkaimmat hardtop-koriset Dartit saivat 1970 lisänimen Swinger, "pintaliitäjä". Muskeliautojen aikakaudella autojen ni-
meäminen oli jenkeissä varsin värikästä.
Malliston yläpäässä oli tehostimilla, levyjarruilla, lukkoperällä, jäykemmällä alustalla, erillisillä korkeaselkänojaisilla etuistuimilla ja keskikonsolilla varustettu Swinger 340, jota vauhditti 275 hevosvoimainen 5,6 litran eli 340 kuutiotuuman veekasi ja 3-vaihteinen automaatti. Renkaat olivat matalaprofiiliset. Pienehkön kansanauton varusteltu urheilumalli siis, eli eurooppalainen vastine nykymaailmassa olisi Golf GTi.
Suomessa viisimetrinen Dodge Dart oli isohko edustusauto varsinkin veekasilla varustettuna. Se oli varman päälle ostettu, ei siis liian erottuva, tumma neliovinen jenkki.
Onneksi muutamat rohkeat ostivat 2-ovisen coupen tai hardtopin. Kuvien Swinger 340 myytiin uutena Kinosto Oy:lle.
Auton listahinta oli vuonna 1970 peräti 45 950 markkaa, millä olisi saanut vaikkapa viisi Ford Escortia taoi kolme Ford Capria.
Dartia sai Swingeriäkin tehokkaampina versiona, mutta tehoversioiden moottoritilaan ei mahtunut tehostimia. Se heikensi ajettavuutta mutkateillä.
Auton listahinta oli vuonna 1970 45 950 markkaa. Ohjaamokin oli omalla aikakaudellaan ylellinen.
Teron silmäterä
Hyväkuntoisella ja vähän ajetulla Dodge Dartilla oli ollut vain kolme omistajaa, kun vasta 17-vuotias Tero Vaara osti sen omilla säästöillään.
Neljän vuoden kuluttua ostosta Tero päätti alkaa rakennella autoa. Rakentelusuunnaksi valikoitui viisaasti alkuperäisyys.
Kullanvärinen flake-maalaus ja hot rod -vanteet saivat lähteä vihreän alkuperäissävyn ja peltivanteiden tieltä. Moottori ja voimansiirto taka-akselia myöten remontoitiin. Sisustus uusittiin aina takakontin mattoa myöten alkuperäisen kaltaisilla osilla. Museokatsastettu Swinger on nyt ollut Teron silmäteränä jo parikymmentä vuotta, ja sillä ajetaan kesäviikonloppuisin.
Entisöity ja museokatsastettu Dart on Tero Vaaran silmäterä.
Swinger 340 kiihtyi neljännesmailin alle 15 sekunnin. Huolimattomasti kiihdytettäessä kumi kärysi ja mustaa viivaa piirtyi asvalttiin.
Muskeliautojen aikakausi
Muskeliautojen aika alkoi 1960-luvulla, kun moottoritehot nousivat ja bensa oli halpaa.
Hurjimmat muskeliautot repäisivät varttimailin 13 sekuntiin, keskimäärin aikaa paloi 14-15 sekuntia, vaikka sen ajan puolivyörenkaat ja lehtijousitetut taka-akselistot eivät pitoa paljon tarjonneet. Vertailun vuoksi: tavallinen perheauto käytti varttimailiin noin 20-25 sekuntia.
Varttimailin kiihtyvyysaika oli tärkein suorituskykyarvo jenkkilän automainonnassa ennen energiakriisiä. Legendan mukaan eri autotehtaiden suunnittelijoiden "teamit" ajoivat kehitysversioillaan kerran viikossa epävirallista varttimailin kilpaa hiljaisella Detroitin sivukadulla.
Auto on niin sanottu "matching numbers" eli siinä on alkuperäinen moottori ja voimansiirto tallella, mikä ei ole itsestäänselvyys paljon rakenneltujen muskeliautojen kanssa. Seikka nostaa sen arvostusta keräilijöiden keskuudessa.
